Tutustuminen Invernessiin ja huoltoa

Aamulla päätimme pitää pyykki- ja siivouspäivän. Kokosimme kaikki matkan likaamat pyykit ja punnan kolikot ja täytimme kolme koneellista pyykkiä. Urakka venyi pitkälle iltapäivään. Lassi, Marita ja Jaakko kävivät kaupungilla rautatieasemalla selvittämässä junamatkaansa Lontooseen. Ennakkotiedoista poiketen edullisten 68 punnan lippujen myynti oli lopetettu ja hinta oli yli kaksinkertaistunut. Minkäs teet maksettava on, kotiin pitää päästä - työt kutsuvat. Purjehtiminen on siitä hankala matkustusmuoto, että tarkkojen aikataulujen noudattaminen ei ole helppoa ja siitä syystä edullisimpien matkustustapojen hyödyntäminen miehistön matkoille ei ole helppoa.

Pyykkituvassa tapasimme ruotsalaisen perheen emännän. He olivat palaamassa Karibian matkaltaan. Isä, äiti ja kolme alle 10 vuotiasta poikaa. Hyvin oli vuosi mennyt. He olivat palaamassa me vasta menossa kuin vanhassa Postipankin mainoksessa.Satama osoittautui oivalliseksi. Sijainti on lähellä Invernessin – Ylämaan pääkaupungin – keskustaa, kulman takana ovat suurehkot elintarvike- ja muut myymälät mm reilun kokoinen Lidl. Huomasimme myös, että suunniteltua veneen siivousta voisi siirtää päivällä ja niinhän tehtiin. On hyvä opetella uusille tavoille kun ollaan etelään päin menossa – Manjaana (?).

Päätimmekin lähteä illansuussa tutustumaan kaupunkiin. S on erittäin kaunis ja poikkeaa brittiläisellä rakennuskulttuurillaan pohjoismaisesta melkoisesti. Puistot ja muut paikat olivat pääosin hyvin hoidettuja ja kauniita. Kaupunkia halkovan joen ylitse oli rakennettu useita kauniita siltoja. Vaijerikannatteiset kävelysillat hämmensivät aluksi niiden notkuessa jalkojen alla. Keskustan tuntumasta löytyi useita kirkkoja ja suurehko kukkulalle rakennettu kaunis linna Gastle Wynd. Rakennus oli ilmeisesti virkavallan käytössä koska portaikon sivussa oli laatta jossa luki Police Court tai jotain sinne päin. Lassi tunsi suurta kateutta paikallisia virkaveljiä kohtaan, oma virastotalomme ei yllä tämmöisiin mittoihin ja on ilmeisesti iältäänkin huomattavan paljon nuorempi.

Linnan edustalle oli pystytetty patsas johon oli kirjailtu Flora Macdonald – emme osanneet yhdistää patsaan henkilöä hampurilaisten parissa Atlantin toisella puolella puuhastelleeseen kaimaan – saattavat olla samaa sukua. Skotlannin historiaan perehtyminen antaisi lisää vastauksia, mutta emme ehtineet patsasta pidempään ihmettelemään kun kärkijoukko oli bongannut uuden nähtävyyden lähietäisyydeltä. Se oli yllätys yllätys pubi ja tarkemmin kerrottuna erittäin viehättävä sellainen. Jotain merkillistä näiden baarimikkojen kuullun ymmärtämisessä on koska selvästi sanottu ”Zintonic” ei mennyt perille. Pienen neuvottelun jälkeen ymmärrys löytyi ja tämän jälkeen pitää lausua Gin and Tonic, mikäli haluaa kyseisen juoman. Pubi osoittautui viehättäväksi ja oli ilmeisesti siitä syystä saanut arvonimen vuoden pubi 2008. Paluumatka veneelle aloitettiin hyvissä ajoin ja siellä iltapalan kimppuun. Se oli suomalaisen tavan mukaan kuinkas muuten kuin makkara – ei nyt aivan HK – sinistä mutta paikallista korviketta Aura – sinapilla maustettuna.

Saapuminen Invernessiin

Yöllä satoi välillä rankasti. Päätimme kuitenkin lähteä sateiselle merelle varhain aamulla klo 5. Marjatta auttoi minut irrottamaan veneen laiturista ja laittoi kannen avomerikuntoon. Karaokekulttuuriin tutustuneet jatkoivat uniaan vielä jonkin ajan. Sade ei jatkunut yhtenäisenä vaan lyhyinä kuuroina ja niiden lähestymisen näki mm tutkasta.

Meno oli taas vauhdikasta Inverness ja Caledonian kanava lähestyivät 8 – 9 solmun nopeudella. Pääosan matkasta etenimme samoilla purjeasetuksilla, mutta Invernessiä lähestyttäessä laskimme purjeet ja jatkoimme konevoimalla varmistaaksemme tarkan navigoinnin. Kanavan suuta kohti ajettaessa näimme hylkeitä paistattelemassa päivää vuoroveden paljastamilla rannoilla. Matkalla näimme myös delfiinejä, jotka esittivät temppujaan lahden pohjukassa. Erään niemen kärkeen oli kerääntynyt yleisöä näitä seuraamaan. Emme kuitenkaan nähneet delfiinejä kovin läheltä.

Ajoimme kanavan suulle olettaen, että ennen ensimmäistä sulkua on jokin odotuslaituri. Sellaista ei kuitenkaan ollut vaan kanavaan pääsyä piti pyytää VHF – puhelimellä kanavalla 74. Meitä pyydettiin laittamaan fendarit valmiiksi styyrpuurin puolelle ja odottelemaan sulkujen avautumista.

Sulut avautuivat ja Götan kanavan oppeja noudattaen kiinnityimme sulun reunaan. Nousun jälkeen oli edessä kanavaan kirjautuminen ja kanavamaksun maksaminen. Sulunhoitaja oli erittäin ystävällinen ja kohtelias, neuvoja ja opastuksia tuli runsaasti. Kanavamaksu oli Meritähden kokoiselta veneeltä £ 229,35. Ymmärsimme, että kanavamaksuun sisältyy 8 vrk satamamaksut sisältäen lämpimät suihkut ja muut saniteettitilat. Sähköstä piti maksaa 2,5 puntaa vuorokaudessa ja ensimmäisessä Seaport Marinassa saisi kanavamaksulla yöpyä vain yhden yön. Seuraavista pitäisi maksaa lisämaksu. Sulku oli helppo ja selvisimme siitä mallikkaasti, samoin toinen sulku, jonka jouduimme myös selvittämään ennen kuin pääsimme Seaport Marinaan.

Venepaikan löytäminen tämän kokoiselle veneelle ei ollut helppoa vaikka satamapäällikkö parhaansa yritti. Kiinnityimme lopulta aisapaikkaan, joka oli tarkoitettu paljon pienemmille veneille. Kiinnitimme veneen hentoisen näköiseen aisaan useilla köysillä toivoen, että aisaparka kestäisi. Sidontaurakan tultua valmiiksi satamapäällikkö tuli ilmoittamaan, että saisimme päälaiturista vapautuneen kylkipaikan. Keräsimme voimamme vielä ja siirsimme veneen uuteen paikkaan. Ponnistelu osoittautui vaivan arvoiseksi. Tämän jälkeen päästiin illallispöytään, jonka Marita ja Marjatta olivat ehtineet saada kuntoon. Illallisen jälkeen oli nopea tutustuminen satamaan ja sitten yöpuulle. Lassi ja Jaakko tietenkin kävivät ensin tutkimassa lähipubeja, mutta kotiutuivat melko pian, lienevätkö matkan rasitukset kuluttaneet miehiä.

Orkney/Kirkwall - P. Irlanti / Wick

Aamulla tutustuimme Kirkwallin kaupunkiin ja löysimme mm. leipomon, jonka herkkuja nautimme parina seuraavana päivänä. Täydensimme varustusta myös kalahaavilla kalojen ja elottomienkin kelluvien esineiden poimimiseksi vedestä.

Päätimme kuitenkin jatkaa matkaa aamupäivän aikana, tavoitteena oli Skotlannin mantereella oleva kaupunki Wick. Lähtöä selvitellessämme yritin palauttaa mieliin vuorovesitaulukoitten käytön. Ymmärsin, että lähtö kannattaa ajoittaa puolen päivän aikoihin jolloin saisimme vuorovesivirrasta apua iltapäivällä. Tuulet olivat pysyneet meille suosiollisina ja vuorovesivirta antoi 1 – 1,5 solmua lisävauhtia. Parhaimmillaan etenimme 10 solmun nopeudella.

Kahdeksan tunnin purjehduksen jälkeen olimme perillä Wickissä, jonka satama oli suojattu massiivisilla suojaseinämillä mereltä puhaltavia myrskyjä vastaan. Suojaseinämät vaikuttivat 10 m korkuisilta. Saimme laituripaikan kun ensin paikalle ehtineet tiivistivät rivejään. Satamamestarikin saapui myöhemmin paikalle satamamaksua keräämään antaen samalla avaimet suihku- ja WC tiloihin.

Illalla Lassi ja Jaakko lähtivät tutustumaan paikalliseen ravintolakulttuuriin. Tuttavuutta oli tehty lähinnä paikallisten pubien ja karaokebaarien asiakaskunnan kanssa. Yleisarvosana oli kohtalaisen korkea ja pojat arvostivat erityisesti karaoke – laulajien korkeaa tasoa.

Shetland - Orkney

Lähdimme liikkeelle aamulla varhain klo 05.00 tavoitteena Orkneyn saaret ja pääkaupunki Kirkwall. Meidän kanssamme samaan aikaan merelle lähti kaksi kalastusalusta. Muuta liikennettä emme merellä havainneet moneen tuntiin. Tuuli oli viistosti styyrpuurin puolelta takaa 7 – 10 m/s. Viritimme virsikirjan ja tuimme genuan puomin avulla. Tällä purjeitten asettelulla etenimme 12 tuntia vauhdikkaasti ohittaen matkalla Faro – saaren. Myöhemmin luin, kuinkas muuten Turun Sanomista, että Ingmar Bergman viihtyi saarella ja ohjasi siellä useita elokuvistaan. Olisi pitänyt poiketa , ehkäpä seuraavalla kerralla. Vähän ennen kääntymistä kohti Kirkwallia saavutimme toisen purjeveneen, joka osoittautui ruotsalaiseksi Bavaria 32. Veneellä oli liikkeellä pariskunta Ruotsin Höganäsista. He olivat yöpyneet Faron saarella ja olivat tämän kesän purjehduksella jo paluumatkalla Islannista. Kirkwalliin sisään ajettaessa jouduimme ensimmäisen kerran kunnolla tekemisiin vuorovesivirran kanssa. Satamaan päästiin kunnialla, matkaa kertyi 94 Nm ja aikaa kului 15 tuntia. Kirkwallin satamassa oltiin vastassa, osoitettiin veneelle mainio kylkipaikka ja annettiin matkan tähän mennessä täydellisin WellCome Pack. Illalla tutustuimme satamaan. Lassi ja Jaakko löysivät satamasta pubin kuinkas muuten, mutta kaikki painuivat pehkuihin melko pian.

Shetlantiin tutustumassa

Olimme päättäneet pysytellä Lervikissä koko päivän tutustuen saareen ja jatkaa matkaa vasta seuraavana päivänä. Aamulla aamutoimelta palanneet Lassi ja Jaakko yllättivät kiikuttamalla veneeseen tuoretta lämmintä leipää, jota oli löytynyt lähikaupasta. Aamupäivällä tutustuttiin lähikorttelin palveluihin, mm kenkäkauppoja syntyi ostaessamme Crocs ´eja alennusmyynnistä sopivasti. Turisti – infosta saatujen opastusten perusteella, päätimme vuokrata auton ( Renault Zenic ) ja lähteä tutustumaan saareen.

Saarella ajeltiin tietenkin englantilaisittain ratti väärällä puolella. Kuljettajan tehtävä lankesi eniten vääränkätisellä automaattivaihteisella ajaneelle Jarille. Suuntasimme kohti pohjoista ja pian huomasimme uudehkon Tescon ( englantilaisten Kesko ) myymälän tien varressa. Poikkesimme sinne senkin takia että parkkipaikalla tuntui olevan hyvää tilaa. Myymälään sisään mennessämme aloimme ihmetellä keskeneräisyyden tuntua ja sitten meidät pysäytti vartija, joka pyysi kirjaansa jokaisen henkilötiedot. Tämä kummastutti, mutta hetken kuluttua selvisi, että myymälää ei ollut vielä avattu vaan avajaiset olisivat muutaman päivän kuluttua. Tämä selvitti hyvät paikoitustilat. Emme kuitenkaan jääneet odottamaan avajaisia vaan päätimme etsiä toisen liikkeen matkan varrelta.

Jatkoimme matkaa ja kuinkas ollakaan kartan lukija huomasi meidän olevan pohjoisen sijasta olevan matkalla etelään. Samapa tuo karttaan oli sinnekin merkitty nähtävyyksiä. Maisemassa hämmästytti lähes täydellinen puuttomuus. Maaperässä oli hyvin ohut humuskerros, joka ei ilmeisesti antanut elinmahdollisuuksia suuremmille kasveille. Niityillä oli paljon lampaita ja näimme myös ilmeisen aitoja Shetlannin poneja. Saaren lentokenttä oli myös etelässä. Tie ylitti kiitoradan, piti katsoa ensin vasemmalle, sitten oikealle ja sitten vielä vasemmalle varmistaakseen ettei tule nousevia tai laskevia lentokoneita. Oli siinä liikenne valotkin.

Saaren eteläkärki nousi erittäin korkealle ja oli jyrkkäreunainen merelle. Niemi oli nimeltään Sumborn Head ja huipulle niemen kärkeen oli rakennettu majakka nimeltään Sumborn Head Lighhouse. Se oli alun perin rakennettu 1821 ja majakka oli modernissa käyttökunnossa. Paikalla oli myös kookas metallinen paineilmatoiminen sumutorvi. Sen käyttövoima oli varastoitu sumupäivän varalle kahteen suureen paineilmasäiliöön. Ilmeisesti systeemiä ei enää käytetty. Niemen jyrkille rinteille olivat pesiytyneet Lunnit ( Puffins ), joita esiintyy erittäin harvoissa paikoissa. Kallioilla oli myös merimetsoja, jotka olivat jättäneet normaalit jälkensä maisemaan. Paikalla oli lintubongareita kameroineen joiden objektiivit vaikuttivat parimetrisiltä.

Paluumatkalla Lervikiin kartanlukijan neuvojen mukaan onnistuimme harhailemaan näillä muutamilla teillä. Kaupungin lähestyessä autoileva miehistö tunsi itsensä nälkäiseksi ja yhteistuumin päädyimme englantilaisen pikaruuan hankintaan. Sanomalehtiin käärityt Fish & Shipsit kainalossa siirryimme lounastamaan Meritähden kannelle. Fish tarkoittaa rasvassa kypsennettyä turskaa ja Shipsit ranskalaisia perunoita. Kylläisinä ja rasvaa suupielistä nuoleskellen päätimme jatkaa matkaa uusiin kohteisiin. Nopeasti kuitenkin väsähdimme ja päätimme, että nyt on nähty riittävästi saarta. Pubi kulttuuriin perehdyttäisiin vielä illalla ja aamulla varhain lähdettäisiin jatkamaan matkaa kohti Orkney saarta. Pubiin tutustuttiin pursiseuralla. Pursiseura oli mainio paikka. Veneitäkin nostettiin merestä suojaan useita metrejä terassille. Ulompana oli ankkurissa viikinkivene, jolla kuljetettiin innostuneita turisteja. Pubi oli iltaisin hyvin miehitetty ja siellä erottuivat kohtalaisesti vakioasiakkaat jotka luultavasti eivät olleet enää muutamaan vuoteen purjehtineet. Heillä oli kuitenkin paljon tarinoita ja hyviä neuvoja kolleegoille ja nuoremmalle ikäpolvelle.

Pohjanmeren ylitys

Lähdimme Stavangerista merelle klo 00.36. Satamasta ajettiin ulos varovasti yrittäen erottaa loistot ja muut kaupungin valot toisistaan. Styyrpuurin puolella näkyi jonkin aikaa samaan suuntaan ajavan purjeveneen kulkuvalot, ne katosivat kuitenkin näköpiiristä ennen kuin tulimme avomerelle. Nostimme purjeet kun pääsimme väljemmille vesille noin kahden tunnin kuluttua lähdöstä. Yöpurjehdus eteni rivakasti suunnitelman mukaan 5 – 6 solmua tuuli takaa 5 – 7 m/s. Aamun valjetessa ohitimme uloimmat Stavangerin edustan saaret ja samalla alkoi tuuli ja mainingit voimistua. Tuuli tuli takaa ja mainingit viistosti styyrpuurin puolelta takaa. Edellisten johdosta aamupuuroin keitto hankaloitui ja Marjatta luopui aamiaisen laitosta. Lassi jatkoi puuron ja teeveden keittoa keikkuvissa olosuhteissa yrittäen varjella aikaansaannoksien pysymistä kattiloissa. Aamupalan valmistettiin ja tarjoiltiin olosuhteista johtuen yhdelle kerrallaan ulkokannella. Merenkäynti oli saanut aikaan sen, että kaikki eivät sitä enää kaivanneetkaan. Jaakko nautti aamiaisen urheasti, mutta joutui puolen tunnin kuluttua antamaan periksi ja luopumaan Elovena annoksestaan ja se päätyi tyylikkäästi Pohjanmeren turskien ruuaksi.

Tuulen edelleen voimistuessa yritimme pienentää rullattavaa genuaa menon tasaamiseksi. Rullauslaite ei kuitenkaan suostunut toimimaan ja edessä oli matka keulalle selvittämään tilannetta. Jari lähti kontaten, elämän lankoihin vahvasti kiinnitettynä lähestymään kantta pitkin veneen keulaa yrittäen pysytellä vauhdissa mukana. Keulalle päästyä selvisi, että jostain syystä rullausköysi oli kiertynyt väärin rullalaitteen ympärille. Köysi saatiin vapautettua vetämällä se kokonaan rullalaitteelle keulaan ja uudelleen takaisin istumalaatikkoon. Syy, miksi näin oli käynyt, jäi sillä kerralla epäselväksi. Jälkeenpäin saamamme tiedon mukaan aallokko oli 4 – 5 m korkuista, onneksi pidempää kuin Itämerellä yleensä.

Matkaa jatkettiin voimistuneessa tuulessa ja merenkäynnissä. Marita oli varautunut merisairauteen liimaamalla laastarin korvan taakse. Liekö laastari ollut väärä tyyppiä tai jostain muusta syystä merisairaus voitti ja piti hänet sängyssä ämpäri vierellään koko lopun matkan Lervikin satamaan asti. Purjeita rullattiin sisään menon tasaamiseksi. Illalla tuuli vaimeni, mutta kohtalainen maininki muistutti meren voimasta pitäen meidät liikkeessä. Samaan aikaan olimme tulleet öljynporausalueelle. Norjalaisten poraustornin ohitimme 15 mailin etäisyydeltä ja näimme sen vain lähinnä tutkassa, mutta siirryttyämme englantilaisten alueelle olimme suoraan törmäyskurssilla heidän mahtavan valaistun poraustornirakennelmansa kanssa. Päätimme väistää ja kiertää rakennelma runsaan mailin etäisyydeltä. Polttoainetankitkin oli juuri täytetty. Ei ollut tarvetta tiedustella olisiko heillä ollut suoramyyntipistettä. Karttaan oli merkitty, että tuommoista rakennelmaa ei saa ohittaa 500 m lähempää. Minkähänlainen operaatio olisi käynnistynyt jos olisi ajanut viereen?

Aamuyön tunteina meno rauhoittui ja osa miehistöstä nukkui ulkona ja yksitellen kävimme torkahtamassa sisätiloissa. Aamupäivällä 10 aikoihin matkaa ollessa jäljellä 30 mailia oli tuuli tyyntynyt niin, että vauhtimme oli vain 2 – 3 solmua. 2 – 3 m maininki läiskytteli purjeita ikävästi. Päätimme käynnistää koneen ja ajaa 5 solmun nopeutta Lervikin satamaan. Sinne saavuimme 16.30. legin pituudeksi tuli ennakoidusti 217 Nm ja aika-arvio 40h toteutui tarkkaan.Lervikin satama-altaista toinen oli täynnä, mutta toiselta puolelta löytyi mainio kylkikiinnityspaikka. Olo oli väsynyt, mutta muuten rehvakkaan puoleinen olimmehan ylittäneet Pohjanmeren meille haasteellisissa oloissa.

Satamakonttorin ystävällistä henkilökuntaa piti valistaa suomen jäsenyydestä EU :ssa ja kuulumisesta Shengen – maihin - näin saatiin täytettävien lomakkeiden ja plankettien määrää pudotettua oleellisesti. Täällä jouduimme ensimmäisen kerran tekemisiin vuoroveden kanssa, mutta laituri oli onneksi ponttonilaituri. Satamassa oli norjalaisia, ruotsalaisia, tanskalaisia ja englantilaisia veneitä, sekä meidän veneemme suomesta.

Suihkutilat oli järjestetty niin, että saimme panttia vastaan avaimen paikallisen pursiseuran tiloihin. Siellä 2 :lla punnan kolikolla sai lämmintä vettä suihkuun 15 min ajan. Tilat olivat viihtyisät ja monipuoliset pursiseuran tarpeita palvelevat mm oma baari, joka avattiin klo 19. Siellä Meritähdenkin miehistö virkistäytyi useampaan otteeseen. Illallisen jälkeen uni otti voiton yksitellen jokaisesta.

Paluu Stavangeriin

Aamulla heräsimme auringon paistaessa ja lämmittäessä mukavasti. Aamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan hiljalleen kohti Stavangeria, jossa päätimme viettää seuraavan yön. Ennen kaupunkia tankkasimme polttoainetta varakanistereita myöten säiliöt täyteen, samoin makean veden säiliöt täytettiin piri pintaan. Tämä erityisesti sen vuoksi, että lähtisimme aamulla varhain avomeriosuudelle kohti Shetlantia, joka oli 200 Nm etäisyydellä. Mikäli saavuttaisimme 5 solmun keskinopeuden kuluisi matkaan 40h. Tankkausten jälkeen etsimme laituripaikkaa ja sellainen löytyi taas aivan kaupungin keskustasta.

Päästyämme nettiin kaupungin avoimen verkon kautta saimme tuoreet säätiedot ja uutiset. Säätiedot lupasivat sopivaa tuulen suuntaa, mutta tuuli tyyntyisi Norjan rannikolla maanantai-iltana. Tämän vuoksi päätimme lähteä liikkeelle varhain yöllä, että pääsisimme riittävän kauas rannikolta ennen kuin tuulet vaimenevat.