Tutustuminen Invernessiin ja huoltoa

Aamulla päätimme pitää pyykki- ja siivouspäivän. Kokosimme kaikki matkan likaamat pyykit ja punnan kolikot ja täytimme kolme koneellista pyykkiä. Urakka venyi pitkälle iltapäivään. Lassi, Marita ja Jaakko kävivät kaupungilla rautatieasemalla selvittämässä junamatkaansa Lontooseen. Ennakkotiedoista poiketen edullisten 68 punnan lippujen myynti oli lopetettu ja hinta oli yli kaksinkertaistunut. Minkäs teet maksettava on, kotiin pitää päästä - työt kutsuvat. Purjehtiminen on siitä hankala matkustusmuoto, että tarkkojen aikataulujen noudattaminen ei ole helppoa ja siitä syystä edullisimpien matkustustapojen hyödyntäminen miehistön matkoille ei ole helppoa.

Pyykkituvassa tapasimme ruotsalaisen perheen emännän. He olivat palaamassa Karibian matkaltaan. Isä, äiti ja kolme alle 10 vuotiasta poikaa. Hyvin oli vuosi mennyt. He olivat palaamassa me vasta menossa kuin vanhassa Postipankin mainoksessa.Satama osoittautui oivalliseksi. Sijainti on lähellä Invernessin – Ylämaan pääkaupungin – keskustaa, kulman takana ovat suurehkot elintarvike- ja muut myymälät mm reilun kokoinen Lidl. Huomasimme myös, että suunniteltua veneen siivousta voisi siirtää päivällä ja niinhän tehtiin. On hyvä opetella uusille tavoille kun ollaan etelään päin menossa – Manjaana (?).

Päätimmekin lähteä illansuussa tutustumaan kaupunkiin. S on erittäin kaunis ja poikkeaa brittiläisellä rakennuskulttuurillaan pohjoismaisesta melkoisesti. Puistot ja muut paikat olivat pääosin hyvin hoidettuja ja kauniita. Kaupunkia halkovan joen ylitse oli rakennettu useita kauniita siltoja. Vaijerikannatteiset kävelysillat hämmensivät aluksi niiden notkuessa jalkojen alla. Keskustan tuntumasta löytyi useita kirkkoja ja suurehko kukkulalle rakennettu kaunis linna Gastle Wynd. Rakennus oli ilmeisesti virkavallan käytössä koska portaikon sivussa oli laatta jossa luki Police Court tai jotain sinne päin. Lassi tunsi suurta kateutta paikallisia virkaveljiä kohtaan, oma virastotalomme ei yllä tämmöisiin mittoihin ja on ilmeisesti iältäänkin huomattavan paljon nuorempi.

Linnan edustalle oli pystytetty patsas johon oli kirjailtu Flora Macdonald – emme osanneet yhdistää patsaan henkilöä hampurilaisten parissa Atlantin toisella puolella puuhastelleeseen kaimaan – saattavat olla samaa sukua. Skotlannin historiaan perehtyminen antaisi lisää vastauksia, mutta emme ehtineet patsasta pidempään ihmettelemään kun kärkijoukko oli bongannut uuden nähtävyyden lähietäisyydeltä. Se oli yllätys yllätys pubi ja tarkemmin kerrottuna erittäin viehättävä sellainen. Jotain merkillistä näiden baarimikkojen kuullun ymmärtämisessä on koska selvästi sanottu ”Zintonic” ei mennyt perille. Pienen neuvottelun jälkeen ymmärrys löytyi ja tämän jälkeen pitää lausua Gin and Tonic, mikäli haluaa kyseisen juoman. Pubi osoittautui viehättäväksi ja oli ilmeisesti siitä syystä saanut arvonimen vuoden pubi 2008. Paluumatka veneelle aloitettiin hyvissä ajoin ja siellä iltapalan kimppuun. Se oli suomalaisen tavan mukaan kuinkas muuten kuin makkara – ei nyt aivan HK – sinistä mutta paikallista korviketta Aura – sinapilla maustettuna.