9. heinäkuuta 2008

Shetlantiin tutustumassa

Olimme päättäneet pysytellä Lervikissä koko päivän tutustuen saareen ja jatkaa matkaa vasta seuraavana päivänä. Aamulla aamutoimelta palanneet Lassi ja Jaakko yllättivät kiikuttamalla veneeseen tuoretta lämmintä leipää, jota oli löytynyt lähikaupasta. Aamupäivällä tutustuttiin lähikorttelin palveluihin, mm kenkäkauppoja syntyi ostaessamme Crocs ´eja alennusmyynnistä sopivasti. Turisti – infosta saatujen opastusten perusteella, päätimme vuokrata auton ( Renault Zenic ) ja lähteä tutustumaan saareen.
Saarella ajeltiin tietenkin englantilaisittain ratti väärällä puolella. Kuljettajan tehtävä lankesi eniten vääränkätisellä automaattivaihteisella ajaneelle Jarille. Suuntasimme kohti pohjoista ja pian huomasimme uudehkon Tescon ( englantilaisten Kesko ) myymälän tien varressa. Poikkesimme sinne senkin takia että parkkipaikalla tuntui olevan hyvää tilaa. Myymälään sisään mennessämme aloimme ihmetellä keskeneräisyyden tuntua ja sitten meidät pysäytti vartija, joka pyysi kirjaansa jokaisen henkilötiedot. Tämä kummastutti, mutta hetken kuluttua selvisi, että myymälää ei ollut vielä avattu vaan avajaiset olisivat muutaman päivän kuluttua. Tämä selvitti hyvät paikoitustilat. Emme kuitenkaan jääneet odottamaan avajaisia vaan päätimme etsiä toisen liikkeen matkan varrelta.
Jatkoimme matkaa ja kuinkas ollakaan kartan lukija huomasi meidän olevan pohjoisen sijasta olevan matkalla etelään. Samapa tuo karttaan oli sinnekin merkitty nähtävyyksiä. Maisemassa hämmästytti lähes täydellinen puuttomuus. Maaperässä oli hyvin ohut humuskerros, joka ei ilmeisesti antanut elinmahdollisuuksia suuremmille kasveille. Niityillä oli paljon lampaita ja näimme myös ilmeisen aitoja Shetlannin poneja. Saaren lentokenttä oli myös etelässä. Tie ylitti kiitoradan, piti katsoa ensin vasemmalle, sitten oikealle ja sitten vielä vasemmalle varmistaakseen ettei tule nousevia tai laskevia lentokoneita. Oli siinä liikenne valotkin.
Saaren eteläkärki nousi erittäin korkealle ja oli jyrkkäreunainen merelle. Niemi oli nimeltään Sumborn Head ja huipulle niemen kärkeen oli rakennettu majakka nimeltään Sumborn Head Lighhouse. Se oli alun perin rakennettu 1821 ja majakka oli modernissa käyttökunnossa. Paikalla oli myös kookas metallinen paineilmatoiminen sumutorvi. Sen käyttövoima oli varastoitu sumupäivän varalle kahteen suureen paineilmasäiliöön. Ilmeisesti systeemiä ei enää käytetty. Niemen jyrkille rinteille olivat pesiytyneet Lunnit ( Puffins ), joita esiintyy erittäin harvoissa paikoissa. Kallioilla oli myös merimetsoja, jotka olivat jättäneet normaalit jälkensä maisemaan. Paikalla oli lintubongareita kameroineen joiden objektiivit vaikuttivat parimetrisiltä.
Paluumatkalla Lervikiin kartanlukijan neuvojen mukaan onnistuimme harhailemaan näillä muutamilla teillä. Kaupungin lähestyessä autoileva miehistö tunsi itsensä nälkäiseksi ja yhteistuumin päädyimme englantilaisen pikaruuan hankintaan. Sanomalehtiin käärityt Fish & Shipsit kainalossa siirryimme lounastamaan Meritähden kannelle. Fish tarkoittaa rasvassa kypsennettyä turskaa ja Shipsit ranskalaisia perunoita. Kylläisinä ja rasvaa suupielistä nuoleskellen päätimme jatkaa matkaa uusiin kohteisiin. Nopeasti kuitenkin väsähdimme ja päätimme, että nyt on nähty riittävästi saarta. Pubi kulttuuriin perehdyttäisiin vielä illalla ja aamulla varhain lähdettäisiin jatkamaan matkaa kohti Orkney saarta. Pubiin tutustuttiin pursiseuralla. Pursiseura oli mainio paikka. Veneitäkin nostettiin merestä suojaan useita metrejä terassille. Ulompana oli ankkurissa viikinkivene, jolla kuljetettiin innostuneita turisteja. Pubi oli iltaisin hyvin miehitetty ja siellä erottuivat kohtalaisesti vakioasiakkaat jotka luultavasti eivät olleet enää muutamaan vuoteen purjehtineet. Heillä oli kuitenkin paljon tarinoita ja hyviä neuvoja kolleegoille ja nuoremmalle ikäpolvelle.

Ei kommentteja: