03.09.2008 keskiviikko

Herätys oli 06.30. Meidän pitää olla valmiina päästämään englantilaiset matkaan. He tulevat kannelle tarkasti lupauksensa mukaan ja pääsevät matkaan. Aamiaisen jälkeen lähdimme itse katsomaan kaupunkia ja tutustuimme aivan sataman vieressä olleeseen kauppahalliin. Kauppahalli oli koristeltu kuin suomalaiset joulumyyjäiset. Tarjonta oli monipuolinen tuoreita elintarvikkeita ja käsitöitä runsaasti. Kalapöydät olivat erityisen mielenkiintoisia. Riitta osti 4 koristeellisesti ommeltua pöytäliinaa yhteensä 4 euroa.

Kymmenen jälkeen totesimme, että olemme tutustuneet kaupunkiin ja voimme lähteä veneelle ja suunnata merelle. Irrotimme köydet 10.45 lähdimme purjehtimaan vastaiseen. Otimme ensin 12 mailin halssin länteen ja sitten 10 mailin halssin takaisin todetaksemme, että olemme edenneet 12 mailia kohti määränpäätä, jonne olisi kaikkiaan 30 mailia. Käynnistimme koneen purjeitten avuksi ja otimme kurssin suoraan kohti Nazaréan kala / huvivene satamaa. Tuuli nousi navakaksi ja ajelimme kalastusalusten kanssa satamaan, ensin kalastusalukset, sitten valtava lokkiparvi ja sitten Meritähti.

Satama oli tupaten täynnä. Kiinnityimme tanskalaisaluksen kylkeen ja hetken kuluttua saimme omaan kylkeemme vielä sveitsiläisen veneen. Paikalla oli kaksi viranomaista, jotka täyttivät lomakkeita koskien venettä, kipparia ja miehistöä. Tullattavat kyseltiin taas kertaalleen, vaikka olemme vain siirtyneet Portugalin sisällä satamasta toiseen, emmekä Norjan jälkeen ole olleet EU :n ulkopuolella. Tapa tämäkin. Viranomaisten puolustukseksi on sanottava, että he ovat super kohteliaita ja huomaavaisia. Varsinaista vierasvenesataman hoitajaa emme kuitenkaan tavanneet, joten emme päässeet palveluista nauttimaan.
Satamassa oli suomalainen vene Tarina. Uudehko kookas ja komea Nauticat. Rakennettu kotikulmilla Pöytyän Riihikoskella. Göteborg – Stavanger välillä mukana ollut Jouko oli tuttu henkilö omistajalle veneen rakennusajalta.
Illalla nautimme kalasatamaan sopivasti ensimmäisen kala-aterian. Menu koostui pastasta ja tonnikalasta ( purkista ). Tänä iltana ei ruokajuomana ollut punaviiniä. Eihän se sovi kalan kanssa.Nukkumaan kello 22.00. Kalasatamassa on kova touhu päällä läpi yön.

02.09.2008 tiistai

Herättiin varhain ja lähdettiin liikkeelle kohta kun päivä valkeni kohti Figuera Da Fozia. Aamiainen nautittiin merellä. Tuulet eivät mahdollistaneet purjehtimista.
Päivä oli aurinkoinen. Lämpöä 32 astetta. Päivän aikana testasin ensimmäisen kerran merivesikonetta. Sain sen toimimaan ja tein 60 l mielestäni juomakelpoista vettä kahden tunnin aikana. Matilla oli eriävä mielipide vesikonekokeilun onnistumiseen, kun jouduimme tyhjentämään 14 sangollista vettä pilssistä.

Ajoimme koneella 11 h ja saavuimme määränpäähän klo 18.00. Ajoimme suoraan polttoaine tankille ja onnistuimmekin tankkaamaan tankin ja kanisterit täyteen. Polttoaineen hinta oli 1,377 euroa litralta. Olimme kuluttaneet Corkista lähdön jälkeen 156 l ja arvioimme konetunteja tulleen 46. Arvio sen takia, että Volvon mittari ei ole enää suostunut näyttämään käyttötunteja Dublinin jälkeen. Saimme laituripaikan englantilaispurren vierestä sen kylkeen kiinnittyneenä. He ilmoittivat lähtevänsä aamulla kello 07.00, joten meidän pitäisi irrottaa itsemme silloin.
Satamaan kirjautuminen oli taas virallinen, joku maahantulo viranomainen, tulli ja varsinainen marinan hoitaja. Passit, paperit ja suunnitelmat tiedusteltiin tarkkaan. Satamamaksu 34,33 euroa.

Riitta ja Matti kävivät ruokakaupassa paikallisessa Super Mercadossa, joka vastasi suomalaista lähikauppaa. Palvelu oli ystävällistä. Myyjä rouvan huomattua leivän ostoskorissa hän pyysi erästä asiakasta tulkkaamaan englanniksi, että leipä ei ole tänään leivottua, mutta hyvää kuitenkin. Hetken kuluttua tuli alle kymmenvuotias poika, saman rouvan pyynnöstä kertomaan englanniksi, että korissamme oleva maito on rasvaista täysmaitoa ja jos haluaisimme kevyt maitoa pitäisi valita vihreä pakkaus. Mehän halusimme.

Illalliseksi Riitta ja Matti laittoivat kesäkurpitsawokkia, eikä pidetty välipäivää punaviinin kanssa. Hyvin nukutti.

01.09.2008 maanantai

Herättiin aamulla ja kuulimme myös laivaston aluksen herätyksen. Aamiaisen jälkeen siirryimme ankkuripaikalta marinan laituriin. Kirjautumisseremoniat olivat monipuoliset. Papereita täytettiin runsaasti ja käsin tietenkin. Passit ja vene dokumentit tarvittiin. Satamamaksu oli 22,72 sisältäen sähkön, veden ja suihkun.

Lähdin etsimään paikallista apteekkia salvan hankkimiseksi. Sellainen löytyi. Esitin asiani ensimmäiselle tytölle , joka kutsui paikalle vanhemman naishenkilön joka vielä varmuuden vuoksi kutsui paikalle itse apteekkarin. Asiat selvisivät ja sain tarvittavat ja laastarit ja salvat mukaani.
Satama-altaassa uiskenteli runsaasti kookkaita kaloja. Yritin kysyä paikalliselta elekielellä syödäänkö noita, vastaus oli niin kuvaannollinen, että ymmärsin että ei missään tapauksessa – HYI!

Sataman edessä olevalta bussipysäkiltä selvisi, että voisimme hypätä siitä kiertoajelulle. Tarkoitus oli istua turistibussin avonaisella toisen kerroksen penkillä niin pitkään, että tulisimme takaisin lähtöpisteeseen. Kaikki meni hyvin runsaan tunnin ajan, mutta sitten bussi pysähtyi ja kuljettaja komensi meidät ulos, ajelut kuulemma päättyvät tältä päivältä. Olimme hämmästyneet ja harmissamme ja katselimme 10 euron lippujamme. Kuljettaja yritti lohduttaa, että voimme jatkaa huomenna lippu on voimassa 24h. Niinpä, mutta me emme ole täällä enää huomenna ja missähän päin kaupunkia olemme nyt?? Avuksi piti vinkata taksi, joka ymmärsi minne haluamme mennä. Hän ei kuitenkaan suostunut kertomaan paljonko kyyti maksaa, sanoi vaan, että hänellä on kyllä mittari. Minkäs teet hypättiin kyytiin ja jouduimme huomaamaan saman kuin jo bussissa, Porto on suurkaupunki eikä mikään kylä pahanen. Taksa oli kuitenkin kohtuullinen 14 euroa niin pitkästä matkasta. Kotona ei taksi taida edes tuntea alle 20 euron taksaa.

Portossa oli hieno hiekkaranta, joka oli kansoitettu kiitettävästi ja vanhoja kaupunginosia joissa oli kunnioitettavan näköisiä kivirakennuksia ja patsaita. Ne kertovat, että kaupungilla on merkittävä historia.

Tulimme tänne osaksi sen vuoksi, että tarvitsemme polttoainetäydennystä. Tankilla kerrottiin, että diesel on loppu ja huomenna tai ylihuomenna tulisi täydennystä. Emme jääneet odottelemaan tankkiauton saapumista vaan tyhjensimme loput kanistereissa olleet dieselit tankkiin huomisen etappia varten. Toivottavasti siellä olisi polttoainetta saatavilla.Illalliseksi nautimme pastaa ja ruokajuomaksi punaviiniä kuinkas muuten. Taas nukahdin sohvalle, en kuitenkaan liian viinin johdosta, mutta 0,25 l rentouttaa kivasti ja on lääkärinikin suosittelema tai ainakin hyväksymä pienimpänä pahana.

31.08.2008 sunnuntai

Lähdin aamulla kohta herättyäni ensiapuasemalle vaihdattamaan sidettä hiertymään. Aseman piti avautua klo 08.00. Muutamia minuutteja yli kahdeksan alkoi asemalle saapua väkeä, mutta ei poliklinikalle. Yrittäessäni kysellä vastauksena sain kohteliaan anteeksipyytävän katseen ja osoituksen kelloon ja jotain minutos tai sinnepäin. Ymmärsin, että pitäisi odotella muutama minuutti. Puolen tunnin odottelun jälkeen ilmestyi asemalle vuorossa oleva hoitaja. Herttainen mutta ei yhtä hoikka kuin eilen vuorossa ollut. Potilaskertomukseni tutkittiin ja side vaihdettiin. Pyysin voiteen nimen paperille ja varmuuden vuoksi potilaskertomuksen mukaani. Hoitaja suostui pyyntööni. Kysyin hintaa ja sain vastauksen 9 euroa / käynti eli 18 euroa.

Kiiruhdin veneelle aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen täytimme vesitankit ja lisäsimme polttoainetta kanistereista uudella opitulla menetelmällä. Riitta ja Matti lähtivät satama-alueelle kävelylle ja löysivät itsensä veteraaniautojen näyttelystä. Satamamestari tuli ilmoittamaan, että 10 min kuluttua klo 11.00 avataan silta ja silloin voi lähteä jos haluaa.

Hälytin Riitan ja Matin nostalgisista kulkupelitunnelmista juoksujalkaa laittamaan itseään ja venettä lähtökuntoon. Onnistuimme livahtamaan ulos kolmen muun purren perässä ennen sillan sulkemista. Ajoimme koneella purjeet ylhäällä ruotsalaisen ja norjalaisen veneen perässä pujotellen satojen pyydyspoijujen välissä.

Ruotsalaisvene SeaQwest http://www.seaqwest.se/ ja norjalainen kääntyivät ensimmäiseen satamaan, mutta me päätimme mennä Portoon asti. Portossa jäimme ankkuriin aallonmurtajan sisäpuolelle seuranamme kolme muuta purtta, yksi rahtilaiva ja sota-alus. Oli turvallinen olo.

Tein automaattisulakkeen vaihdon mittaripaneeliin ja onnistuin tekemään sen ahtaaseenpaikkaan rikkomatta mitään muuta. Nyt saimme taas virtaa ulkopistokkeeseen. Plotterimme alkoi oikkuilla lähestyessämme Portoa. Se kaatuili ahkerasti mutta viritteli itsensä uudelleen käyntiin. Yritin selvittää mahdollisia huonoja johdinliitoksia, mutta en huomannut mitään.

Illalliseksi nautittiin kasviskeittoa. Odottelimme televisiosta säätiedotusta, mutta uni voitti ja nukahdin pentterin sohvalle kesken odotuksen. Tunnin nokosten jälkeen kömmin omaan hyttiin ja jatkoin aamuun asti.

30.08.2008 lauantai

Yöllisestä konsertista huolimatta heräsimme varhain ja nautimme aamupuurot. Minua vaivasi hoidanko reidessä olevaa hiertymää oikein ja päätin hakeutua jollekin klinikalle saamaan ohjeita. Tarvikkeita oli veneessä, mutta tarvitsisin ainakin jotain sopivaa rasvaa, ettei side kuivuisi haavaan kiinni. Lähdin kyselemään satamakonttorista neuvoa. Kaveri katsoi vaivaani ja sitten pyysi seuraamaan. Lähdettiin autolla liikkeelle ja päädyttiin palo/ambulanssiasemalle, jossa oli pieni ensiapuklinikka. Side uusittiin muutamassa minuutissa ja toivotettiin tervetulleeksi seuraavana aamuna uudelleen uuden siteen vaihtamiseksi. Lupasivat antaa osoitteen minne seuraavassa satamassa voi mennä. Yritin selittää, että voin huolehtia asiasta itse veneellä, jos löydän heidän käyttämäänsä rasvaa, mutta yhteinen kielitaitomme ei riittänyt niin pitkälle. Operaatio kesti 20 min, kun tarjosin rahaa, ei sitä otettu klinikalla eikä kyydistäkään maksu kelvannut. Sanoisin palvelua hyväksi.
Päivällä veneen kupeella kävi paikallinen asukas, joka halusi meidän tekevän valituksen satamakonttoriin yöllisestä metelistä. Hän asuu vieressä ja saa tämän annostuksen joka viikonloppu. On saanut tarpeekseen, eikä hänen valituksensa ole saanut hiljennettyä meteliä. Hän kävi hakemassa tukea ponnisteluihinsa. Lupasimme harkita asiaa.

Tämän jälkeen vuorossa oli kaupunkiin tutustuminen Riitan ja Matin kanssa. Varmistin ensin reitin aamulliselle ensiapuasemalle ja sitten suunnistimme kaupungin vanhaan keskustaan etsien matkalla internet – pistettä. Sellainen löytyi ja sain hoidettua yhden pankkiasian kotimaassa. Keskustassa oli toritapahtuma, jossa kansallispukuiset myyjät tarjosivat elintarvikkeita ja käsitöitä. Musiikki kuului tapahtumaan. Jäimme kahvioon istumaan ja tilasimme kahvit ja jäätelöannokset. Kahvi oli taas samanlainen täyskofeiinitiiviste ja jäätelö aivan oivallinen. Laskua maksaessa tuli kotoinen tunnelma – oli nimittäin yhtä kallista.
Kaupunki on korkean vuoren kupeessa ja vuoren huipulla on linna. Päätimme lähteä tutustumaan linnaan. Ylös pääsi tietä pitkin ilmaiseksi ja vaijerihissillä edestakaisin lunastamalla 3 euron lipun. Lunastimme lipun.

Vaijeri hissin rata oli mielenkiintoinen kun meidän lähtiessämme alhaalta ylös lähti toinen vaunu samaan aikaan ylhäältä alas. Mielenkiintoiseksi tilanteen teki insinöörin kannalta se, että kiskoja oli vain yksi pari – miten ohitus tapahtuu. Paikallinen kaapelivaunuinsinööri oli ratkaissut asian rakentamalla radan keskikohdalle ohituskaistat vaihteineen. Ei tullut törmäystä.
Ylhäältä on hienot näköalat yli kaupungin. Näimme sataman ja zoomilla erottui Meritähtikin omalla laituripaikallaan ja koko sisääntuloreittimme. Linna osoittautuikin kirkoksi ja siellä oli parasta aikaa menossa vihkitilaisuus. Soluttauduimme hetkeksi hääväen joukkoon ja seurasimme toimitusta. Emme jääneet seuraamaan päättyisikö toimitus odotetulla tavalla. Riitta ja Matti lähtivät vielä kiertelemään kaupunkia, mutta minä suuntasin veneelle tekemään muistiinpanoja.
Ilta kului ruokaillessa, lukiessa ja näitä tarinoita kirjoitellessa. Yöllä oli taas ilmaiskonsertti.

29.08.2008 perjantai

Herätys seitsemältä. Aamiaisen ja valmistelujen jälkeen irrotimme köydet 09.20. Tarkoitus oli tankata, mutta tankilla oli jono, eikä ollut täyttä varmuutta milloin asema avattaisiin, joten päätimme lähteä eteenpäin.
Ilma oli usvainen ja aamun säätiedotus televisiossa lupasi sadekuuroja. Muutaman mailin ajettuamme ukkonen iski niin lähellä, että luulimme sen iskeneen veneeseen. Sähkölaitteet kuitenkin toimivat, eikä savua näkynyt. Veneeseen on rakennettu pari vuotta sitten tehokas ukkosenjohdatus mastolta ja vanteilta teräsköliin. Sen pitäisi auttaa, mutta jos salama iskee täydellä voimalla kohdalle niin, ei silloin riitä mitkään johtimet. Tuuli oli heikko ja sekin vastainen, joten ainoa vaihtoehto eteenpäin pääsemiseksi oli moottorilla ajo.
Kello 11 nousi oikea hernerokkasumu. Näkyvyyttä oli vain muutama veneen mitta. Käynnistimme tutkan lisäksi automaattisen merkinantotorven. Sumutorven merkkiääni varoittaisi ainakin pienempiä veneitä ja isommat näkyvät tutkassa. Meidän pitäisi näkyä muiden alusten tutkissa tehokkaan passiivisen ja aktiivisen tutkaheijastimen ansiosta.
Sumu alkoi hälvetä 2 tunnin kuluttua. Ranta on täynnä kalastajien pyydysmerkkejä ja niiden väisteleminen on täyttä työtä. Pimeällä rannan läheisyydessä ajaminen on vaarallista, koska pyydysmerkkejä on mahdoton nähdä. Useimmiten itse pyydykset ovat niin syvällä, että ylitse voi ajaa ilman ongelmia. Ruotsalainen purjehtija kertoi, että joskus pyydykset ovat myös lähellä pintaa ja useampi merkki on yhdistetty toisiinsa pinnalla olevalla narulla.
Koneella ajo alkoi maistua puulle ja päätimme mennä seuraavaan satamaan nimeltään Viana De Castello. Olimme vaihtaneet maata ja tulleet Espanjasta Portugalin puolelle. Vaihdoimme kiireellä kohteliaisuuslipun ennen satamaan tuloa. Huvivenesatama sijaitsi 2 mailia aallonmurtajan takana jokisuistossa. Varsinaiseen satamaan pääsemiseksi oli avattava sisäänajoväylän yli kulkeva kävelysilta.
Silta aukesi, ensin tuli yksi vene ulos ja me ajoimme sen jälkeen sisään. Laituripaikalle opastettiin kiitettävästi ja veneen kiinnittämisessä autettiin. Satamakonttori oli tähän mennessä byrokraattisin Veneen dokumentit ja miehistön passit tarvittiin ja ne piti esittää ensimmäisen kerran tämän matkan aikana. Satamamaksu oli 25,80 €/vrk sisältäen sähkön. Suihkusta piti maksaa erikseen 1,27 € käynniltä. Internetiä ei löytynyt.

Pilvet ovat kaikonneet taivaalta ja laituri on tuulelta suojassa. Lämpötila on noussut +32 asteeseen, mikä tuntuu aivan riittävältä. Illansuussa edellisessä satamassa tapaamamme ruotsalaisvene kaarsi satamaan ja sai taas paikan vierestämme, norjalaisvene seurasi heitä.
Riitta ja Matti lähtivät kävelylle kaupungille. Ilman karttaa he joutuivat keskustan ulkopuolelle ja löysivät suuren marketin, joka Riitan mukaan oli suurin mitä hän on nähnyt tähän mennessä. He tekivät joitain ostoksia ja löysivät jopa kauraryynejä, joten puuroaamiaiset on taattu taas joksikin aikaa.
Illallisella oli tarjolla tulisia lihavartaita ja viinissä kokeiltiin puolet kalliimpaa laatua 2,29 €/pullo. Veneen suihkut testattiin ja ne tuntuivat olevan kunnossa. Illalla alkoi marinan vastakkaisella rannalla äänekäs ulkoilmakonsertti. Musiikki oli valittu nykynuorison tyylin ja maun mukaan eikä äänentoistolaitteita säästelty. Ulkoilmasoitanta taukosi kolmen aikaan yöllä, mutta jytke jatkui sisällä vielä aamu kuuteen asti. Edellisen kerran vastaavasta ilmaiskonsertista päästiin nauttimaan Göteborgissa.

28.08.2008 torstai

Heräsimme 08.00 ja lähdimme aamiaisen jälkeen pyykkikassien kanssa etsimään pesutupaa annettujen ohjeiden mukaan. Pesutupaa ei löytynyt, mutta pesula kylläkin. Pyykit luvattiin pestä saman päivän aikana ja illalla saisi tulla hakemaan. Hinta oli 12 € säkki, jossa oli 2 – 3 Cylinda-annosta. Jätimme 2 säkillistä pyykkiä pesuun.

Nautimme rantakadulla kahvit. Tilasimme Americanot ja saimme puolen kahvikupin annoksen tuimaa kahvia, joka nostatti hiukset pystyyn. Palasimme veneelle ja aloitimme kannen pesun. Edellinen kannenpesu oli tapahtunut monta viikkoa sitten ennen Dubliniin tuloamme. Ukkonen jyrähteli ja salamat leiskuivat iltapäivällä.
Ukonilman ja sateen rauettua lähdimme tutustumaan sataman yhteydessä olleeseen linnakkeeseen. Linnake oli hieno taidonnäyte oman aikansa kivirakentamisesta. Linnake on tehty puolustautumista varten ja kaikesta ymmärsi, että hyökkääjän piti olla vahva ja taitava mikäli aikoi edetä viimeiselle sisäpihalle. Tykit olivat vielä paikallaan, mutta tuskin ampumakunnossa. Valmistusvuosi oli 1852.

Kävin hakemassa langonkiasennuksen viimeistelyyn kaksi 5m köydenpätkää ja pienen pikalukon. Yritin myös ostaa juomavesitankkiin laitettavia desifiointitabletteja, mutta en onnistunut löytämään. Kyselin ruotsalaisveneeltä käyttävätkö he jotain omissa vesitankeissaan ja kertoivat, että eivät käytä, mutta eivät ole enää juoneet tankkivettä, mutta käyttävät ruuanlaittoon. Se oli uskottavaa, ainakin isännän lasissa tuntui olevan useimmiten wiskiä.

Tunsin itseni väsyneeksi ja otin parin tunnin torkut iltapäivän kuluksi. Suomesta saamani kova antibioottikuuri ilmeisesti väsyttää kun olen tuntenut itseni väsyneeksi useana päivänä. Voihan se olla, että elimistö opettelee paikallisille tavoille ja haluaa siestaa.
Riitta ja Matti kävivät etsimässä kalakauppaa. He löysivät sellaisen, mutta eivät uskaltaneet ostaa kalaa. He päätyivät ostamaan illalliselle espanjalaista voimakkaasti maustettua lihaisaa makkaraa, erittäin maukasta ja tukevaa. Suomalaisesta tarjouksessa olevasta herkku grillimakkarasta jää pannulla usein jäljelle vain vetinen kuori ja rasvaa pannun pohjalle, tämä ei käyttäytynyt samalla tavalla. Illallisen jälkeen Riitta ja Matti keittivät vielä iltakahvit, mutta minä painuin pehkuihin ilman kahvia.
Aamulla on tarkoitus lähteä eteenpäin kohti Portoa.