16.4.2009 Torstai. Tutustuminen St Martiniin. varaosien hankinta.

Aamulla yritimme saada Tenarezeen radioyhteyttä kumpikin Jorman kanssa. Emme onnistuneet. Olimme lähdössä Simpson Bayn Marinaan koko porukalla tekemään Meritähden maahantuloilmoitus. Saimme Sepon kanssa samalla opastusta paikallisen bussiliikenteen käyttämisestä. Bussit ovat n. 12 hengen minibusseja. Ne ajavat ennalta määrättyjä reittejä ja poimivat mukaansa kaikki kättään heilauttavat, jos tilaa on. Pysähtymään sen sai lausumalla ”STOP” tai vähän korrektimmin ”Stop, Please”. Pysähdys tapahtui välittömästi, eikä seuraavalla pysäkillä.

Jorma ja muut opastivat meidät oikeaan paikkaan marinassa. Sain tehtyä virallisen maahan kirjautumisen. Meillä oli tarvetta päästä käymään toisessa päässä Simpson Baytä. Hollannin puolella Volvo- edustaja luona. Sieltä oli luvattu taittolapapotkurin sinkit. Hyvien ja perusteellisten opastusten jälkeen uskalsimme nousta Sepon kanssa bussiin ja ajaa Hollannin puolelle saarta. Jäätyämme pois näimme kohta Budget Marinen liikkeen, jonka vieressä Volvon edustaja olisi. Jouduimme kävelemään tunnin verran edestakaisin alueella. Saimme monia ohjeita ja yhden perusteella paikka löytyi. Haluamamme osatkin löytyivät. Ostimme myös yhden polttoaine esisuodattimen.

Paluumatka ranskan puolelle sujui jo paremmalla rutiinilla. Löysimme seuralaiset samasta ravintolasta, mutta eri pöydästä kuin lähtiessä. Lähdimme porukalla veneelle. Kiersimme elintarvikemarketin kautta. Vahvistimme muonavarastojamme. Bussi matka Grand Caseen ja jollalla veneelle.

Keitimme kahvit ja teimme tuhdit voilevät juuri tuoduista patongeista. Tämän jälkeen oli tarkoitus ottaa nokoset, mutta innostuinkin laittamaan sukellusvälineet kuntoon ja valmistauduin kiinnittämään juuri haetut sinkit potkurin runkoon. Valmistelimme sukelluksissa tehtävän asennuksen hyvin. Kaiken ollessa valmista asennus tapahtui nopeasti ja ilman virheitä.

Merimyyrä oli lähdössä seuraavana aamuna ankkuripaikalta marinaan. Saimme Eevalta ja Klasulta kutsun iltapalalle. Kutsua noudatettiin. Ilta oli miellyttävä ja viihtyisä. Kiitos siitä. Illan aikana käytiin läpi tämän matkan kokemuksia ja edessä olevan kotimatkan tarjoamia haasteita

15.4.2009 Keskiviikko. Kohti St. Martenia.

Herättyämme päätimme viipyä lahdella puoleen päivään asti. Lähtisimme sitten St Martenille Xian ja Merimyyrän seuraksi. Jorma suositteli hyvää ankkuripaikkaa vierestään.

Minä kirjoittelin näitä bloki tekstejä ja Seppo lähti pitkälle snorklauskierrokselle. Minäkin kävin välillä vilvoittelemassa pienellä uinti kierroksella. Etsin Seppoa, mutta en löytänyt. Tulin takaisin veneelle ja jatkoin kirjoittamista. Lopulta Seppokin palautui veneelle hyvissä voimin. Laitoimme kevyen lounaan ja valmistauduimme lähtemään kohti St Martenia.

Taaksemme on kiinnittynyt ruotsalainen vene. Tunnistin sen Yaghan (?) purjealukseksi, joka on päättämässä kolmen vuoden maailmaympäripurjehdustaan. Ajoin lähtiessämme vierestä ja kyselin oletteko jo kotimatkalla. Vastaus oli myönteinen.

Purjehdus Grand Case lahteen oli hieman ”kuoppainen ” alkumatkasta. Selvisimme matkasta kolmessa tunnissa. Ankkuroimme Xian ja Merimyyrän taakse heidän väliinsä. Sijainti 18N06,2 063W03,6.

Saimme kohta kutsun Xialle. Jorma tuli jollallaan hakemaan. Siellä oli kahvipöytä katettuna tervetulomaljoineen. Jorman ja Helenan lisäksi paikalla oli Merimyyrän miehistö Eva ja Klasu. Kiitos vielä. Illalla lähdimme samalla porukalla ruokailemaan rantaravintolaan. Ilta oli viihtyisä ja onnistuimme navigoimaan takaisin omalle veneelle pimeällä lahdella.

14.4.2009 Tiistai. Kohti St. Barts´ia.

Lähdimme taas liikkeelle auringon noustessa. Meillä olisi edessä lähes 50 Nm purjehdus St Bartsin pohjoisosassa sijaitsevaan Anse du Colombier – lahteen. Lahti oli luonnonsuojelualuetta. Sinne saa kiinnittyä poijuihin. Jorma suositteli paikkaa. Siellä näkyisi snorklatessa mm kilpikonnia ja kookkaita kaloja.

Ajoimme ensin koneella St Kitts ja Neviksen välisestä aukosta Kittsin itäpuolelle. Nostimme siellä purjeet. Tuuli tuli sivulta ja oli 8 – 10 m/s. Aallokko ei haitannut etenemistä, joka oli vauhdikasta. Nopeus laski harvoin alle 8 solmun matkan aikana. Ohitimme St Bartsin länsipuolelta ja katselimme satama-alueella olevien aluksia. Purjealukset ja jahdit olivat kookkaita. AIS –tietojen perusteella lähes 200 jalkaan asti.

Seitsemän tunnin matkanteon jälkeen kiinnityimme yhteen lahdella olleista poijuista. Sijainti 17N55,5 062W52,2. Paikan poijut olivat lähes kaikki varatut. Veneitä oli parisen kymmentä. Ruokailtuamme kävin uimassa. Veneen alla oli kookkaita puolitoistametrisiä kaloja 10 – 15. Ne uivat kölimme ympärillä ja kurkistelivat minua. Seppo bongaili kilpikonnia ensin veneen kannelta ja lähti siten snorklailemaan lahdelle. Hän näki useita kilpikonnia ja muiden kalojen mukana erittäin suuren körilään. Kalalla oli pituutta parisen metriä ja pään kohdalla korkeus puolisen metriä. Leveyttäkin oli reippaasti. He olivat tuijotelleet toisiaan aikansa ja kala lopulta väistyi uimalla pois.

Taaksemme tuli suuri purjealus. Näimme AIS tietojen perusteella sen pituuden 152 jalkaa. Alus oli mahtava. Miehistö puuhaili kannella. Isäntä ja vieraat luultavasti viihtyivät sisätiloissa lounastamassa. Alus viipyi pari tuntia paikallaan ja poistui.

Me nukuimme yömme hyvin ja rauhallisesti.

13.4.2009 Maanantai ( II pääsiäissunnuntai ). Tutustuminen Nevikseen.

Aamulla lähdimme uudella innolla rantaan hoitamaan maahan sisään kirjautumista. Täällä oli edessä taas monivaiheinen kolmen toimiston malli. Maahantuloviranomaisena toimi poliisi ja sitä varten piti marssia muutamia satoja metrejä kaupungin poliisitalolle. Poliisitalolla kiinnityi huomiomme seinällä oleviin lukuisiin valokuvin varustettuihin etsintäkuulutuksiin Kaikki toimistot kierrettyämme palasimme lähtöruutuun. Sieltä saimme onneksi maasta poistumispaperin saman tien. Voisimme lähteä huomenaamuna varhain ilman uutta virastokierrosta. Ajoimme tämän jälkeen takaisin veneelle ja keitimme kahvit.

Aminoffin Pentin mukaan Neviksen saari on parhainta perinteistä Karibiaa. Olimme kiinnostuneet ja päätimme lähteä ensin kaupungille reippaalle kävelykierrokselle. Satama-alueella olimme lukuisten taksinkuljettajien kiinnostuksen kohteena. Ehdotuksia tuli monelta suunnalta. 3,5 tunnin koko saaren kierros maksaisi 75 USD. Meistä se oli liian paljon.

Kävelimme kaupungin rantaa ja katuja laajalti. Siisteys ei vaikuttanut olevan tärkein argumentti. Asumukset ja liikkeet toimivat monesti hyvin vaatimattomissa tiloissa. Rakennukset eivät olleet useinkaan viime vuosikymmeneltä, pikemminkin edelliseltä tai sitä edelliseltä vuosisadalta. Iästään ja rähjäisestä kunnostaan huolimatta ne olivat viehättäviä.

Käveltyämme aikamme päätimme neuvotella lyhyemmästä taksiajelusta. Päädyimme vanhemman herrasmiehen kyytiin 2,5 tuntia 50 USD. Kuljettaja esitteli ensin kaupungin. Hänellä oli ymmärtääksemme hyvät tiedot paikallisista kuuluisuuksista ja heidän edesottamuksistaan. Nämä entisajan suurmiehet liittyivät englannin historiaan. Me emme heitä kovin hyvin tunteneet, mutta yritimme seurata selvityksiä kunnioittavaan sävyyn.

Kaupungin ulkopuolelle lähdettäessä oli ensimmäisenä Karibian alueen vanhin hotelli, joka oli rakennettu orjakaupan ja sokeriplantaasien ympärille toimineiden liikemiesten käyttöön. Hotellia oltiin nyt saneeraamassa. Hotellin läheisyydessä oli kuuma rikkipitoinen lähde. Paikalla on harrastettu kylpylätoimintaa.

Muina kohteina oli mm kolme entisajan sokeritehdasta, jota oli muutettu hotelleiksi. Kohteissa oli vanhoja laitteita ja rakennuksia, joissa orjat työskentelivät tai asuivat. Orjien kohtalo oli täällä siihen aikaan armoton.

Yhdessä hotelliksi muutetussa tehtaassa oli vieraillut prinsessa Diana poikiensa kanssa -90 luvun alussa.

Kiertoajelu oli antoisa ja mielenkiintoinen. Olimme siihen tyytyväisiä. Jäimme vielä satama-alueelle nauttimaan yhden oluen ennen veneelle siirtymistä. Siirtymistämme vauhditti penkillä istunut oudon näköinen kaveri. Hän kaivoi selkäpuolelta vyönsä alta isohkon puukon ja alkoi sen avulla silpomaan muovipulloja. Emme halunneet seuraavaksi kohteeksi. Huomenna lähdemme eteenpäin Xian Jorman suosittelemaan paikkaan St Bartsilla.

12.4.2009 Sunnuntai. Kohti Nevistä.

Herätys oli ennen viittä. Puurot ja muut aamiaistarjoilut olivat valmiina kohta viiden jälkeen. Olimme valmiit nostamaan ankkurin hieman ennen kuutta. Pentti oli herännyt tai me herätimme hänet. Hän oli veneensä kannella toivottamassa hyvää matkaa.

Purjehdimme kevyessä myötätuulessa koko päivän. Matkaa kertyi 42 Nm ja purjehdusaika oli hieman alle 9 tuntia. Kiinnityimme poijuun Charlestown edustalle poijuun. Sijainti 17N08,3 062W38,1.

Purjehdusoppaan mukaan maahan kirjautuminen ei enää onnistuisi samana päivänä. Ruokailun jälkeen lähdimme katsomaan rantaan. Ajelimme jollalla sopivaan paikkaan matkustaja-aluslaituriin. Kävelimme laituri alueelle. Aikomuksemme lähteä kaupungille sai pahan kolauksen. Satamassa ollut virkapukuinen tomera täti tiedusteli mitä miehiä ja minne menossa? Kerroimme hakevamme maahan kirjautumispistettä, vaikka tiesimme sen olevan suljettuna. Saimme kuulla häneltä, että huomenaamulla kahdeksalta avataan. Kerroimme, että me vähän jaloittelemme tässä satama-alueella. Se ei sopinutkaan viranhaltijalle. Hän ilmoitti, että ei ole sallittua oleilla laiturilla ellei ole virallisesti kirjautuneena. Mars mars veneeseenne. Hän tuli tarkistamaan laiturille, että varmasti lähtisimme.

Palasimme veneelle ja aloitimme ruuan laiton. Tänään menu koostui eilen ostetuista kanapihveistä ja paistetuista perunoista lisukkeineen. Illan aikana seurattiin sataman elämää.

11.4.2009 Lauantai. Meritähden vesillelasku.

Meritähden vesillelasku oli sovittu tälle päivälle klo 12:30. Aamutoimien jälkeen aloimme tehdä valmisteluja matkaan lähdön varalta. Ensimmäiseksi aamulla minä menin koko asiakirja arsenaalin kanssa hoitamaan maasta uloskirjautumista. Olin paikalla kello kahdeksan, jolloin paikan piti kyltin mukaan aueta, mutta ketään ei näkynyt missään. Tulevat kuulemma vähän myöhemmin lauantaisin.

Aioimme vaihtaa vetolaitteen öljyt. Vanhat öljyt saisi telakalla pois pohjatulpan kautta. Hain Budget Marinasta luokituksen täyttävää öljyä. Ostin myös pari pitkää pulttia, hiomapaperia ja ilmastointiteippiä.

Lähdin uudelleen uloskirjautumiseen ja Seppo aloitti öljynvaihdon. Nyt paikalla oli virkailijoita ja kohtalaisesti kollegoja jonossa edessä. Uloskirjauksen hoitamiseksi tulee ensin jonottaa tulliin. Sieltä saa ensimmäisellä kerralla lomakkeen täytettäväksi. Täytettyäsi sen jonotat samaan paikkaan paperin tarkastukseen. Hyväksytyn paperin kanssa mennään satamaviranomaisen luo ja täytetään samantapaiset paperit, sitten maahantuloviranomaisen luo ja lopuksi vielä kerran tulliin. Operaatio vaati puolitoista tuntia.

Veneellä Seppo tuskaili vetolaitteen pohjatulpan avauksen kanssa. Hän oli yrittänyt kovasti suurentanut työkalun kokoa ja voimaa. Ei ollut auennut. Ei uskaltanut käyttää voimaa enempää. Vaarana on jonkin paikan rikkoutuminen.

Meitä arvelutti ottaa vanha öljy pois imemällä yläkautta, koska pohjalle jää aina hieman. Nyt tämä sekoittuisi uuden erimerkkisen kanssa ja siitä huoltokirja varoitti. Lähdin vieressä olleeseen Volvon huoltoon kysymään olisiko heillä merkkiöljyä. Kaveri sanoi, että heillä ei ole, mutta hae tuolta Budgetista vastaavaa. Sanoin, että hain jo mutta en uskalla sekoittaa. Kaveri katsoi öljypurkkiani. Hän myös haistoi ja totesi, tämä on ihan hyvää, mekin käytämme samaa. Sama tavara eri etiketti. Uskoimme. Siirsimme kuitenkin vaihdon myöhempään.

Maasta uloskirjautumisen lisäksi piti kirjautua ulos marinasta. Se tapahtui joutuisasti luottokortin avustuksella. Samalla matkalla kävimme kaupassa ja täydensimme ruokavarastoja seuraavan viikon varalle. Pikainen käynti marina suihkussa ja sitten kaikki olisikin valmista veteen laskua varten.

Vesillelasku onnistui hyvin ja Meritähti kellui vapaasti klo 15:00. Ajoimme ensin polttoainelaituriin tankkausta varten. Aseman sulkemisaika oli vajaan tunnin kuluttua, mutta hoitaja oli jo laittanut ovet kiinni ja aloittanut päivän kassan laskemisen. Saimme lopulta tankin täyteen 17,5 gallonaa brittiläistä hinta 9,5 paikallista dollaria gallonalta.

Tankattuamme suuntasimme sataman edustan lahdelle ankkuriin. Tunne oli tosi kiva kun pääsimme taas vapaaseen vilvoittavaan merituuleen. Ankkuroimme Aminoffin Pentin veneen läheisyyteen. Aivan viereemme tunki ranskalainen alumiini vene. Tuulen kääntyessä veneet olisivat koskettaneet toisiaan. Pienen kiivaan keskustelun jälkeen he siirtyivät kauemmaksi.

Laitoimme illallisen hakemistamme kanan / broilerin grillikyljistä. Pannussa lämmittäen niiden toisesta puolesta tuli tummahko well – well done. Ne laitettiin tarjolle tummapinta alaspäin ja hyvin tekivät kauppansa.. Pentti piipahti veneelle ja antoi hyviä vihjeitä seuraavien päivien purjehdusten varalle. Päätimme, että suuntaamme aamulla kohti Nevistä.

10.4.2009 Perjantai ( pitkäperjantai ). Veneen kunnostuspäivä II

Jatkoimme kunnostustöitä. Aloitimme vaihtamalla taakse helat, joihin voi kiinnittää blokin esim spinnun tai genaakkerin skuuttia varten. Tulomatkalla hajosi useita blokeja ja itse tekemäni hela sai uutta muotoa. Tein kotona käynnin yhteydessä uudet vahvemmat ja paremmin muotoillut. Nyt irtoaa kansi ennen kuin hela vääntyy. Asennus onnistui hyvin.

Ankkuriketjua varten olimme ostaneet merkkausmaalia jo Forte de Francesta. Nyt suoritimme maalauksen. Sovimme että maalataan kunnon keltaiset hohtovärimerkit 10m välein. Seppo innostui vahingossa maalaamaan merkin jo myös 15 m kohdalle. Suunnitelma piti uusia että saatiin merkintään jonkinmoinen ymmärrettävä ja muistissa pysyvä logiikka. Maalattiin merkit 5 m metrin välein. Viimeinen jätettiin pois kun maalin loppuessa kesken. Muuten maalaus onnistui hyvin.

Perävetolaitteen maalaus tehtiin viiteen kertaan. Maali oli kotimaan peruja Hempelin perävetolaite maalia. Potkuria emme maalanneet.

Ruostumattomiin kaide- ja muihin osiin oli tarttunut ruostetta. Maalausurakkaan kuului niiden puhdistaminen. Kaveri sai ne lähtemään kohtalaisen hyvin. perjantain aikana.

Illan vietimme marina elämää seuraten. Minä selasin myös nettiä ahkerasti. Sain Pentiltä tunnukset hyvään Wi-Fi – osoitteeseen ja hyödynsin sitä innolla. Sain mm selville, että Tanja Karpela on raskaana ja on vihitty salaa. Niinpä niin, edellisestä sulhosta taisi ollakin jo useampi kuukausi. Illan hämärässä huomasin parituumaisen torakan tarpovan kansiluukusta sisään Sepon hyttiin. Saimme matkanteon keskeytettyä. Yksilö oli ilmeisesti kömpelö vanhus, joka ei enää pystynyt liikkumaan ripeästi.