20. huhtikuuta 2009

13.4.2009 Maanantai ( II pääsiäissunnuntai ). Tutustuminen Nevikseen.

Aamulla lähdimme uudella innolla rantaan hoitamaan maahan sisään kirjautumista. Täällä oli edessä taas monivaiheinen kolmen toimiston malli. Maahantuloviranomaisena toimi poliisi ja sitä varten piti marssia muutamia satoja metrejä kaupungin poliisitalolle. Poliisitalolla kiinnityi huomiomme seinällä oleviin lukuisiin valokuvin varustettuihin etsintäkuulutuksiin Kaikki toimistot kierrettyämme palasimme lähtöruutuun. Sieltä saimme onneksi maasta poistumispaperin saman tien. Voisimme lähteä huomenaamuna varhain ilman uutta virastokierrosta. Ajoimme tämän jälkeen takaisin veneelle ja keitimme kahvit.

Aminoffin Pentin mukaan Neviksen saari on parhainta perinteistä Karibiaa. Olimme kiinnostuneet ja päätimme lähteä ensin kaupungille reippaalle kävelykierrokselle. Satama-alueella olimme lukuisten taksinkuljettajien kiinnostuksen kohteena. Ehdotuksia tuli monelta suunnalta. 3,5 tunnin koko saaren kierros maksaisi 75 USD. Meistä se oli liian paljon.

Kävelimme kaupungin rantaa ja katuja laajalti. Siisteys ei vaikuttanut olevan tärkein argumentti. Asumukset ja liikkeet toimivat monesti hyvin vaatimattomissa tiloissa. Rakennukset eivät olleet useinkaan viime vuosikymmeneltä, pikemminkin edelliseltä tai sitä edelliseltä vuosisadalta. Iästään ja rähjäisestä kunnostaan huolimatta ne olivat viehättäviä.

Käveltyämme aikamme päätimme neuvotella lyhyemmästä taksiajelusta. Päädyimme vanhemman herrasmiehen kyytiin 2,5 tuntia 50 USD. Kuljettaja esitteli ensin kaupungin. Hänellä oli ymmärtääksemme hyvät tiedot paikallisista kuuluisuuksista ja heidän edesottamuksistaan. Nämä entisajan suurmiehet liittyivät englannin historiaan. Me emme heitä kovin hyvin tunteneet, mutta yritimme seurata selvityksiä kunnioittavaan sävyyn.

Kaupungin ulkopuolelle lähdettäessä oli ensimmäisenä Karibian alueen vanhin hotelli, joka oli rakennettu orjakaupan ja sokeriplantaasien ympärille toimineiden liikemiesten käyttöön. Hotellia oltiin nyt saneeraamassa. Hotellin läheisyydessä oli kuuma rikkipitoinen lähde. Paikalla on harrastettu kylpylätoimintaa.

Muina kohteina oli mm kolme entisajan sokeritehdasta, jota oli muutettu hotelleiksi. Kohteissa oli vanhoja laitteita ja rakennuksia, joissa orjat työskentelivät tai asuivat. Orjien kohtalo oli täällä siihen aikaan armoton.

Yhdessä hotelliksi muutetussa tehtaassa oli vieraillut prinsessa Diana poikiensa kanssa -90 luvun alussa.

Kiertoajelu oli antoisa ja mielenkiintoinen. Olimme siihen tyytyväisiä. Jäimme vielä satama-alueelle nauttimaan yhden oluen ennen veneelle siirtymistä. Siirtymistämme vauhditti penkillä istunut oudon näköinen kaveri. Hän kaivoi selkäpuolelta vyönsä alta isohkon puukon ja alkoi sen avulla silpomaan muovipulloja. Emme halunneet seuraavaksi kohteeksi. Huomenna lähdemme eteenpäin Xian Jorman suosittelemaan paikkaan St Bartsilla.

Ei kommentteja: