03.4.2009 Perjantai. Purjehdus Antigualle.

Yö oli odotetun rauhaton. Mainingit pyörittelivät venettä villisti. Tarkistimme aamulla eilen tekemämme suunnitelman purjeilla liikkeelle lähdöstä. Tuuli oli heikohko. Avasimme puolet isosta ja jalustimme sen tiukasti veneen keskilinjaan. Ankkuria sisään vetäessä tuuli kävi purjeen molemmilla puolilla. Onnistuisimme paremmin, jos saisimme tuulen styyrpuurin puolelle. Ankkurin irrotessa pohjasta tuuli oli juuri ja juuri toivomallamme puolella. Autoin vielä keulapotkurilla ja vene lähti hiljaa lipumaan ulos merelle avoimesta aukosta.

Varsinainen purjehdus oli vauhdikas. Etenimme suoraan pohjoista kohti 7 – 8 solmun vauhdilla. Laskimme nousukulman mukaan paikan, jossa meidän tulee tehdä halssin vaihto. Arviot onnistuivat hyvin. Pystyimme sen jälkeen etenemään suoraan kohti Jolly Harbourin lahtea, jonne ankkuroimme 7,5 tunnin purjehduksen jälkeen. Matkaa kertyi 46 mailia. Sijainti 17N04,5 061W53,8.

Lainaus Wikipediasta:
”Antigua on saari Karibianmerellä. Se on osa Antiguaa ja Barbudaa. Antiguassa on noin 65 000 asukasta, joista yli 24 000 elää pääkaupungissa, St. John'sissa. Antigua sijaitsee Barbudan saaresta
etelään.Antigua sijaitsee koordinaateissa 17° 09' N 61° 80' W. Saaren pinta-ala on 280 km². Saarella vallitsee trooppinen meri-ilmasto, jossa on pienet kausittaiset lämpötila vaihtelut. Maaperältään
Antigua on alavaa kalkkikivimaastoa ja korallisaaria. Saarella on myös korkeampia vulkaanisia alueita. Saaren korkein kohta on Boggy Peak 402 m”.

Ankkurointi paikka oli mainio. Lahti on laaja, matala, hiekkapohjainen ja vesi siintää turkoosin värisenä. Lahdessa oli kaksi muuta tuttua venettä. Suomen lipulla purjehtiva Pentti Aminoffin Clipper Nighthawk ja englantilainen ARC vene Namaste.

Lähdin ajelemaan jollalla kohti Volvon huoltoliikettä ja hakemaan suodatinta. Liike osoittautui eräänlaiseksi konepajan, korjaamon ja varaosaliikkeen risteytykseksi. Johtaja pysäytti sorvin ja kyseli asiaani. Hän ilmoitti, että ei ole tuota varastossa, mutta ilmoitti että saisin vastaavan yläkerran venetarvikeliikkeestä. Sieltä löytyikin suodatin, joka mittausten ja vastaavuus taulukoitten perusteella täytti odotukset. Kävin samalla tiedustelemassa telakalta veneen nostoaikaa. Meritähti on tarkoitus nostaa täällä telakalle pohjan maalausta varten. Sain nostoajan maanantaille klo 10:30. Samalla kyselin hinausapua satamaan, ellemme onnistu käynnistämään konetta. Sellainen järjestyisi tarvittaessa.

Päästyäni takaisin veneelle aloimme Sepon johdolla sovittamaan tuomaani suodatinta. Teimme kaikki mahdolliset temput, mutta emme saaneet polttoainetta kulkemaan tankista pumpulle. Purimme koko esisuodatin systeemin ja totesimme, että reitti suodattimelta tankkiin on tukossa. Matkalla on yksinkertainen sulkuventtiili. Sen täytyi olla tukkeutunut. Ohitettuamme sulkuventtiilin polttoaine alkoi virrata ilman ongelmia. Moottori käynnistyi ilman vaivoja ensi yrityksellä.
Uskomatonta, että yksinkertainen sulkuventtiili voi tukkeutua. Onneksi en lähtenyt Montserratista lentäen hakemaan uutta suodatinta.

02.4.2009 Torstai. Sairaalassa ja kiertoajelulla Montserratissa.

Rauhattomasti nukutun yön jälkeen suuntasimme aamulla rantaan. Meillä oli kaksi asiaa ylitse muiden. Ensimmäiseksi piti löytää jokin klinikka Marjatan käden sitomiseksi ja toiseksi polttoainesuodattimen etsiminen. Tämän lisäksi voisimme tutustua saareen jos aikaa ja voimia riittäisi.

Otimme rannasta taksin. Sairaala olisi ylhäällä mäen päällä ja matkalla olisi kolmekin paikkaa, joista voisimme kysyä suodatinta. Paikat, joista suodatinta etsittiin, eivät olleet kovin vakuuttavan oloisia ulkoa päin. Ne muistuttivat lähinnä vaatimattomimpia autopurkamoja, joissa konttorin tehtäviä hoideltiin ruosteisesta kontista tai vanhan umpilava-auton perästä. Suodatinta ei löytynyt meidän tarpeeseemme.

Seuraavaksi lähdimme kohti sairaalaa, jännittäen millainen se olisi. Yllätys oli positiivinen. Sairaala näytti siistiltä. Marjatta joutui kirjautumaan sisään kaikkien kommervenkkien mukaan ja jonottamaan omaa vuoroaan. Hoito oli asianmukaista ja osaavaa. Kaikki toimenpiteet suoritettiin erittäin hygieenisesti ja huolellisesti. Lopuksi kirjoitettiin ohjeet jälkihoidosta ja neuvottiin miten saamme hankittua tarvittavat lääkkeet, voiteet ja siteet. Lääkäri oli intialainen naislääkäri. Hankimme lääkkeet ja tarvikkeet ohjeiden mukaan.

Sairaalakäynnin onnistuttua hyvin ja nopeasti päätimme lähteä saaren kiertoajelulle samalla taksilla. Kuljettaja vei meidät ensin sademetsään tutustumaan kasvillisuuteen. Ajoimme läpi kylien ylös vuorelle luontokeskuksen tapaiseen paikkaan, jossa esiteltiin tulivuoren toimintaa ja siellä tapahtunutta purkausta. Keskuksen terassilta oli hieno näköala höyryävälle tulivuorelle ja alueille joita laavavirta oli tuhonnut.

Ajoimme sen jälkeen alas tutustumaan jokiuomaan ja golf – kenttään jonka laavavirta täyttänyt ja tuhonnut. Näkymät olivat mykistäviä ja lohduttomia. Kiviset talojen rungot olivat osittain kestäneet, mutta ne olivat täyttyneet laavasta ja tuhkasta korkealle.

Lopuksi haimme vielä sairaalasta meille steriloituja siteitä ja ajoimme satamaan. Jäimme pohtimaan päivän antia rantakuppilaan tunnin ajaksi. Suodatinta ei saatu, mutta onhan veneessä purjeet. Päätimme mennä Antigualle purjehtien. Matka on suorinta tietä n. 22 Nm, mutta suora vastatuuli edellyttää meidän kryssaamaan ja se tarkoittaa pahimmassa tapauksessa kaksinkertaista matkaa. Siirryimme veneelle. Valmistelimme sen purjehduskuntoon ja keskustelimme pitkään miten lähtisimme liikkeelle aamulla, että emme törmäilisi muihin veneisiin emmekä ajautuisi rantaan.

Illallinen maistui, mutta yöstä oli odotettavissa yhtä rauhaton kuin edellinenkin.

01.4.2009 Keskiviikko. Montserratiin. Koneongelma.

Lähdimme taas liikkeelle kohta auringon noustessa. Suuntasimme kohti Montserratin saarta.
Wikipedia kertoo saaresta mm seuraavaa:
”Montserrat on Yhdistyneen kuningaskunnan hallinnoima tuliperäinen 102 neliökilometrin kokoinen saari Leewardsaarilla, itäisellä Karibianmerellä.Pääkaupunki on Plymouth.”.

Saaren tekee mielenkiintoiseksi siellä sijaitseva tulivuori, joka purkautui 1995. Laava peitti alleen paljon asuttuja alueita. Väkeä jouduttiin evakuoimaan ja silloinen asukasluku 13000 laski 4000. Nykyisin se on 8400. Tulivuoren purkautumisen yhteydessä kuoli 190 ihmistä.

Purjehdus sujui hienosti. Aamulla Teemu Tenarezelta vastasi radiokutsuumme. Hän oli matkalla Puerto Ricoon ja oli sillä hetkellä jossain Puerto Ricon ja Dominikaanisen tasavallan välissä. Purjehtiessamme lähellä saaren itärantaa näimme tulivuoren purkauksen synnyttämiä laavaväyliä. Purkauksen yhteydessä oli ilmassa ollut paljon tuhkaa. Se heikensi näkyvyyttä, että mm Nevis- saaren lentoliikenne pysähtyi.

Lähestyessämme saaren pohjoista kärkeä käynnistimme moottorin ja suunnitelmana oli ajaa moottorilla pohjoiskärjen ympäri. Moottori sammui omia aikojaan. Meille tuli kiire virittää purjeet niin, että emme ajaudu liian lähelle rantaa. Moottori ei käynnistynyt parista yrityksestä huolimatta uudelleen. Päätimme mennä purjeilla ankkurointipaikalle. Sopivan ankkurointipaikan hakeminen purjein puuskittaisen tuulen ja merivirtojen seassa ei ole aivan riskitön. Yhden hukkakierroksen jälkeen päätimme pudottaa ankkurin turvalliselle etäisyydelle muista veneistä. Paikka on nimeltään Little Bay ja sen sijainti on 16N48,4 061W32,3.

Yritimme saada moottoria käyntiin vaihtaen polttoainesuodattimen. Ongelma oli, että Volvon ensikäden varaosapakkauksesta ei löytynyt polttoaineen esisuodatinta. Johtopäätös oli, että esisuodattimen tukkeutuminen estää koneen käynnistymisen. Seuraavaksi pitäisi etsiä uusi suodatin.

Menin seuraavaksi kirjautumaan sisään maahan. Toimitus oli taas pitkän kaavan mukaan. Samantapaiset kaavakkeet täytettiin kolmessa eri paikassa tullissa, maahantulovirastossa ja satamakonttorissa. Lomakkeita oli usein 4-5 päällekkäin kalkkeripaperi välissä. Toimituksesta selvittiin.

Otimme iltapäivätorkut ennen lähtöä tutustumaan satama-alueeseen. Herättyämme Marjatta päätti kiehauttaa kahvit. Hän oli suodattamassa kahvia kuumavesikannu oikeassa kädessään, kun vene heilahti voimakkaasti. Hän yritti pelastaa suodattimen kaatumiselta, mutta sai samalla kannusta kiehuvaa vettä vasemman käden ranteelle.

Veneeseen tuli hetkeksi pieni paniikki. Käsi saatiin kuitenkin melko nopeasti ämpäriin viileään veteen. Vesi yritettiin pitää viileänä upottamalla sen sekaan mm kylmiä olut tölkkejä jääkaapista. Veneen lääkevarastossa oli sopivasti ns rasvalaastaria jolla peitimme paloalueen ja sidoimme sen sideharsolla ja lopuksi lakanasta leikkaamaamme siteeseen. Satama-alueeseen tutustuminen jäi siltä illalta.

Illalla alkoi voimakas vellonta ankkuripaikalla. Mainingit tulivat jostain vaikka tuuli ei ollut kova. Vene keikkui sietämättömästi ja teki nukkumisesta katkonaisen ja tuskaisen.

31.3.2009 Tiistai. Kohti pohjoista.

Nostimme ankkurin aamulla 05:45 ja ajoimme koneella ulos hiekkasärkkien välistä väylää seuraten. Päästyämme väljille vesille nostimme purjeet ja saimme mukavan 6 – 7 solmun nopeuden lounaaseen. Olimme kirjautuneet ulos maasta samalla, kun kirjauduimme sisään. Suunnitelmana oli purjehtia saaren länsirannan pohjoisimman sataman Deshaiesin edustalle ankkuriin yöksi ja jatkaa siitä käymättä maissa.

Purjehdus oli vauhdikasta varsinkin saaren eteläistä niemen kärkeä kierrettäessä. Näissä solissa tuuli kiihtyy ja antaa mukavan lisävauhdin jos suunta on sopiva. Tällä kerralla jouduimme pienentämään purjeita reilusti. Käännyttyämme kohti pohjoista saaren länsirannalla tuuli tyyntyi kahden tunnin ajaksi, mutta virisi uudelleen, joten lopun matkasta saimme taas edetä purjeilla.

Saavuimme Deshaies´in edustalle 8,5 tunnin purjehduksen jälkeen. Matkaa oli kertynyt n. 50 Nm ja ankkuroimme paikkaan 16N18,4 061W47,9. Emme menneet maihin, tyydyimme katselemaan maisemaa veneestä. Rannalta loistivat mm Hemingway – nimisen ravintolan neonvalot.

30.3.2009 Maanantai. Huoltoa ja ulos satamasta

Rauhallisen, mutta hikisen ja kuuman yön jälkeen aloimme valmistella satamasta lähtöä. Päätimme tehdä muutamia huoltotöitä, jotka olisivat mukavampi hoitaa laiturissa. Kävin vielä mastossa kiristämässä yläsivuvantteja. Ne tuntuivat yhden kiristyksen jälkeen vielä liian löysiltä. Vaihdoimme moottoriöljyt. Kävin Volvon liikkeessä kyselemässä uusia vetolaitteen sinkkejä. Sinkkejä oli, mutta tyypistä ei saatu varmuutta, koska sähköt olivat taas poikki, eikä tyyppiä saatu tarkastettua tietokoneelta. Pyysivät tulemaan iltapäivällä uudelleen. Öljynvaihdon yhteydessä kävi ilmi, että Lucian Volvo edustaja oli myynyt väärän öljysuodattimen. Iltapäivällä jännite oli palannut verkkoon, tietokone toimi ja me saimme sekä sinkit, että oikeat suodattimet.

Onnistuimme myös täyttämään sukelluspullon puoleen paineeseen viereisessä sukellusliikkeessä. Olimme yrittäneet pullon täyttöä jo useammassa paikassa onnistumatta siinä. Syitä oli monenlaisia. Yhdessä paikassa ilmoitettiin, että pullo on liian vanha vaikka olin ostanut sen uutena 11 kk aikaisemmin.

Iltapäivällä kalastusvene tuli satamaan ja levitti komean saaliinsa laiturille. Ohikulkijat ihailivat kaloja kateellisina. Sähköjen palattua yritin uudelleen lippujen varauksia ja onnistuin saamaan rouville liput EasyJet´iltä hyvällä yhteydellä. Lontoo Catwick– Helsinki 58 euroa henkilöltä.

Tehdessämme Sepon kanssa huoltotöitä olivat Tuula ja Marjatta ehtineet hattukaupoille. Marjatta oli löytänyt pieneen tilaan painuvan viuhkahatun ja me saimme Sepon kanssa muukalaislegioonatyyliset lippikset, joissa oli niskan päälle laskeutuva aurinkosuoja.

Ennen pimeän tuloa irrotimme köydet laiturista ja siirryimme sataman edustalle lahdelle ankkuriin. Sieltä olisi helppo lähteä liikkeelle aamulla varhain. Alkuperäinen suunnitelmani oli ajaa täältä suoraan pohjoiseen saaren kahtia jakavaa jokea / kanavaa pitkin. Keskusteltuani paikallisten purjehtijoiden kanssa päätin kiertää saaren lounaiskärjen kautta kohti pohjoista.

Ankkuripaikalla kävi miellyttävä vilpoinen tuuli. Nautimme iltapalan veneen kannella katsellen kaupungin valoja.

29.3.2009 Sunnuntai. Kiertoajelu Guadeloupella

Selvittyämme aamusaarnaajasta ja nautittuamme aamiaisen pakkauduimme eväiden kanssa sitikkaan ( C1 ). Seppo toimi jälleen kartturina ja minä ajoin. Tällä kerralla ajettiin tien oikealla puolella kotoisasti. Suuntasimme saaren läntiseen osaan kiertäen sitä rantatietä pitkin myötäpäivään.

Rannikko tarjosi hienoja näköaloja. Poikkesimme eräässä kalastaja kylässä. Koska oli sunnuntai monet ihmiset olivat pukeutuneet sen mukaan. Monet olivat matkalla kirkkoon tai sieltä pois. Parin tunnin ajelun jälkeen olimme valmiit syömään eväät vastaan tulleella näköalapaikalla.

Seurasimme kahden värikkäillä purjeilla varustetun veneen kisaa meren lahdella. Tie kiersi länsirannalle. Ajoimme sitä pohjoista kohti. Matkalla pysähdyimme ostamaan hedelmiä. Etsimme purjehdusoppaassa mainittua vesiputousta. Saatuamme lopulta asiantuntevaa tietoa sen sijainnista huomasimme tulleemme sen ohi. Enää emme viitsineet ajaa takaisin. Reitti kääntyi kohti itää ja lähtöpaikkaa. Karttaan oli merkitty näköalapaikka. Sinne johti tiekin sademetsän läpi, mutta varsinaista näköalaa emme havainneet, jonkin aidalla ympäröidyn sähkö / radioaseman kylläkin. Palasimme takaisin. Seppo teki pienen kävelyretken polkua pitkin mäelle, mutta palasi pian takaisin. Paikan kasvillisuus oli todella rehevää.

Palasimme satamaan veneelle, parkkeerasin auton huojentuneena – ”ei kolhuja”. Illalla menimme rannan suosittuun ”merirosvo” kapakkaan. Paikan suosiota kasvatti se, että siellä oli langaton nettiyhteys. Tarkoitukseni oli tehdä Tuulan ja Marjatan lentolippuvaraukset Lontoosta Helsinkiin. Istuttuamme pöytään ja saatuamme juomamme, sekä nettiyhteyden auki pimeni koko kulmakunta lähes kokonaan. Sähköt menivät poikki. Erilaisia taskulamppuja ja kynttilöitä alettiin sytytellä välittömästi. Seuraavaksi käynnisteltiin pieniä generaattoreita eripuolilla ravintola-aluetta ja meteli kohosi. Oma ravintolamme sai myös generaattorinsa käyntiin, mutta se sammui hetken kuluttua. Odottelimme puoli tuntia ja siirryimme sen jälkeen veneelle. Lentolippujen varaaminen ei onnistunut.

28.3.2009 lauantai. Kohti Guadeloupea

Yö oli hieman rauhaton, mutta se ei estänyt meitä lähtemästä varhain liikkeelle. Ankkuri nostettiin jälleen 05:45. Suuntasimme Point á Pitre marinaan Guadeloupella.

Lainaus Wikipediasta:

Guadeloupe (virallisesti Guadeloupen departementti) on saaristo Karibianmerellä. Sen pinta-ala on 1 704 km². Hallinnollisesti Guadeloupe on Ranskan merentakainen departementti (département d'outre-mer ja myös région). Asukkaita on 436 000 (2002) (arvio aluemuutosten jälkeen
405 000).
Guadeloupe muodostuu viidestä saaresta: Basse-Terre, Grande-Terre (Grande- ja Basse-Terren välissä on kapea meren kanava, jota kutsutaan suolajoeksi), La Désirade, Îles des Saintes ja Marie Galante.
Historia
Alueen alkuperäiset asukkaat olivat arawakintiaaneja. Vuonna 1493 Kristoffer Kolumbus löysi saaren toisellamatkallaan ja oli ensimmäinen eurooppalainen, joka asteli Guadeloupen maaperällä. Eurooppalaiset ottivat alueen hallintaansa 1493. Asutus oli aluksi hankalaa, koska kulkutaudit ja nälänhätä vaivasivat saarta. Vuoden 1644 vaiheilla saarella alettiin viljellä sokeriruokoa.
1700-luvulla alettiin kasvattaa kahvia ja puuvillaa, mutta sokeri pysyi saaren tärkeänä vientituotteena.
Saari joutui suoraan Ranskan siirtomaaksi vuonna 1674. Englanti miehitti saaren vuosina 1691 ja 1703. Saari pysyi kuitenkin Ranskalla. Ranskan suuren vallankumouksen aikana saarella oli 100 000 asukasta, joista 14 000 oli valkoisia ja loput Afrikasta tuotuja orjia ja heidän jälkeläisiään.
Englantilaiset kaappasivat saaren vuonna 1794. Muutama kuukausia myöhemmin nousi konventin lähettämänä ranskalainen Victor Hugues pienen armeijansa kanssa maihin. Hän lakkautti orjuuden ja karkotti britit mustan väestön tuella vuonna 1794.
Hugues teloitti aateliset ja suurtilalliset, jotka olivat asettuneet englantilaisten puolelle.
Napoleon Bonaparte lähetti saarelle kenraali Richepensen palauttamaan järjestystä mustien kapinan aikana. Orjuus palautettiin vuonna 1892.
Englantilaiset miehittivät saaren uudelleen vuonna 1810, mutta se palautettiin takaisin 1816.
Emämaan sokeriyhtiöt astuivat 1800-luvulla suurplantaaseiden tilalle. Tämä aiheutti sosiaalisia ongelmia
1800-luvulla ja 1900-luvulla. Ranskan departementti saaresta tuli 1946. Maalis- ja toukokuussa 1967 kansallinen järjestö, joka oli saanut vaikutteita maolaisuudesta ja castrolaisuudesta,
kapinoi ja vaati Guadeloupelle itsenäisyyttä.
Tammikuussa 1971 sokeriteollisuuden työntekijät ryhtyivät järjestämään suuria lakkoja ja Ranska päätti antaa saarelle laajemman itsehallinnon.
Vuonna 2003 järjestettiin kansanäänestys saaren asemasta osana Ranskaa. Enemmistö ei halunnut muutosta, mutta erillisten äänestysten perusteella kauempana pohjoisessa olevien Saint Barthélemyn ja Saint-Martinin
ranskankielisen osan asukkaiden enemmistö kannatti irrottautumista Guadeloupesta omiksi Ranskan
merentakaisiksi yhteisöiksi (COM collectivité d'outre-mer).
Suurin osa Guadeloupen asukkaista on mustia entisten orjien jälkeläisiä. Kun orjuus lakkautettiin lopullisesti vuonna 1848, orjat lähtivät plantaaseilta ja asettuivat asumaan karuille asumattomille alueille. Vuosina 1854–1885 saarelle tuotiin 45 000 intialaista sopimustyöläistä. Kun pesti päättyi, noin 39 000 intialaista jäi saarelle.
Ranskalaisia, jotka toimivat virkamiehinä ja esimiesasemissa, on vain 9,5 % väestöstä. Muuttoliikenne Ranskaan kasvoi vuodesta 1962 alkaen.
Guadeloupen merkittävin luonnonvara on hedelmällinen maaperä. Merkittävimmät vientituotteet ovat banaani, sokeri ja rommi.


Purjehdusaika 6h 45 min ja matkaa kertyi 39 Nm. Konetunteja kaksi. Tulimme tähän satamaan Guadeloupen etelärannan lahden pohjukkaan siinä toivossa, että voisimme ajaa siitä suoraan pohjoiseen jokiuomaa / kanavaa pitkin. Reitti oli merkitty karttaan hyvin viitoitettuna.

Täyteen satamaan ajaessamme kiertelimme laituripaikkoja. Kukaan ei tullut ottamaan vastaan, eikä vieraspaikoista ollut mitään selviä kylttejä. Löysimme yhden mainion paikan kahden kookkaan Swanin välistä ja mehän kiinnityimme siihen. Myöhemmin kävi ilmi, että paikka oli yksityinen, mutta vene ei ollut laiturissa juuri sillä hetkellä.
Satama oli hyvin varusteltu ja sen yhteydessä oli loma-asuntoja. Ravintoloita ja muita palveluja oli runsaasti. Tämä oli yksi ranskalaisten purjehtijoiden ja lomanviettäjien suosiossa oleva paikka. Sijainti 16N13,2 061W31,8.

Saatuamme itsemme rekisteröidyksi maahan ja satamaan vuokrasimme pienen sitikan seuraavaksi päiväksi kiertoajelua varten. Marinassa oli runsaasti väkeä ja vietimme iltaa tutustumalla paikkaan kävellen. Illalliseksi söimme pizzat rantakuppilassa. Seppo ihastui kapakan sisääntulo ovilla olleisiin merirosvoon ja merirosvottareen. Hän halusi tulla kuvatuksi niiden kanssa.

Uni tuli täälläkin vaikka alkuillasta musiikki kuului useammasta suunnasta. Aamulla satama oli hiljainen lukuun ottamatta penkille ilmestynyttä yksinpuhujaa, joka kovalla äänellä saarnasi laiturissa olleelle miehittämättömälle veneelle. Saarnaaminen kesti lähes kaksi tuntia eikä kuuntelu ollut miellyttävää.