Rauhattomasti nukutun yön jälkeen suuntasimme aamulla rantaan. Meillä oli kaksi asiaa ylitse muiden. Ensimmäiseksi piti löytää jokin klinikka Marjatan käden sitomiseksi ja toiseksi polttoainesuodattimen etsiminen. Tämän lisäksi voisimme tutustua saareen jos aikaa ja voimia riittäisi.
Otimme rannasta taksin. Sairaala olisi ylhäällä mäen päällä ja matkalla olisi kolmekin paikkaa, joista voisimme kysyä suodatinta. Paikat, joista suodatinta etsittiin, eivät olleet kovin vakuuttavan oloisia ulkoa päin. Ne muistuttivat lähinnä vaatimattomimpia autopurkamoja, joissa konttorin tehtäviä hoideltiin ruosteisesta kontista tai vanhan umpilava-auton perästä. Suodatinta ei löytynyt meidän tarpeeseemme.
Seuraavaksi lähdimme kohti sairaalaa, jännittäen millainen se olisi. Yllätys oli positiivinen. Sairaala näytti siistiltä. Marjatta joutui kirjautumaan sisään kaikkien kommervenkkien mukaan ja jonottamaan omaa vuoroaan. Hoito oli asianmukaista ja osaavaa. 
Kaikki toimenpiteet suoritettiin erittäin hygieenisesti ja huolellisesti. Lopuksi kirjoitettiin ohjeet jälkihoidosta ja neuvottiin miten saamme hankittua tarvittavat lääkkeet, voiteet ja siteet. Lääkäri oli intialainen naislääkäri. Hankimme lääkkeet ja tarvikkeet ohjeiden mukaan.
Sairaalakäynnin onnistuttua hyvin ja nopeasti päätimme lähteä saaren kiertoajelulle samalla taksilla. Kuljettaja vei meidät ensin sademetsään tutustumaan kasvillisuuteen. Ajoimme läpi kylien ylös vuorelle luontokeskuksen tapaiseen paikkaan, jossa esiteltiin tulivuoren toimintaa ja siellä tapahtunutta purkausta. Keskuksen terassilta oli hieno näköala höyryävälle tulivuorelle ja alueille joita laavavirta oli tuhonnut.
Ajoimme sen jälkeen alas tutustumaan jokiuomaan ja golf – kenttään jonka laavavirta täyttänyt ja tuhonnut. Näkymät olivat mykistäviä ja lohduttomia. Kiviset talojen rungot olivat osittain kestäneet, mutta ne olivat täyttyneet laavasta ja tuhkasta korkealle.
Lopuksi haimme vielä sairaalasta meille steriloituja siteitä ja ajoimme satamaan. Jäimme pohtimaan päivän antia rantakuppilaan tunnin ajaksi. Suodatinta ei saatu, mutta onhan veneessä purjeet. Päätimme mennä 
Antigualle purjehtien. Matka on suorinta tietä n. 22 Nm, mutta suora vastatuuli edellyttää meidän kryssaamaan ja se tarkoittaa pahimmassa tapauksessa kaksinkertaista matkaa. Siirryimme veneelle. Valmistelimme sen purjehduskuntoon ja keskustelimme pitkään miten lähtisimme liikkeelle aamulla, että emme törmäilisi muihin veneisiin emmekä ajautuisi rantaan.
Illallinen maistui, mutta yöstä oli odotettavissa yhtä rauhaton kuin edellinenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti