28.3.2009 lauantai. Kohti Guadeloupea

Yö oli hieman rauhaton, mutta se ei estänyt meitä lähtemästä varhain liikkeelle. Ankkuri nostettiin jälleen 05:45. Suuntasimme Point á Pitre marinaan Guadeloupella.

Lainaus Wikipediasta:

Guadeloupe (virallisesti Guadeloupen departementti) on saaristo Karibianmerellä. Sen pinta-ala on 1 704 km². Hallinnollisesti Guadeloupe on Ranskan merentakainen departementti (département d'outre-mer ja myös région). Asukkaita on 436 000 (2002) (arvio aluemuutosten jälkeen
405 000).
Guadeloupe muodostuu viidestä saaresta: Basse-Terre, Grande-Terre (Grande- ja Basse-Terren välissä on kapea meren kanava, jota kutsutaan suolajoeksi), La Désirade, Îles des Saintes ja Marie Galante.
Historia
Alueen alkuperäiset asukkaat olivat arawakintiaaneja. Vuonna 1493 Kristoffer Kolumbus löysi saaren toisellamatkallaan ja oli ensimmäinen eurooppalainen, joka asteli Guadeloupen maaperällä. Eurooppalaiset ottivat alueen hallintaansa 1493. Asutus oli aluksi hankalaa, koska kulkutaudit ja nälänhätä vaivasivat saarta. Vuoden 1644 vaiheilla saarella alettiin viljellä sokeriruokoa.
1700-luvulla alettiin kasvattaa kahvia ja puuvillaa, mutta sokeri pysyi saaren tärkeänä vientituotteena.
Saari joutui suoraan Ranskan siirtomaaksi vuonna 1674. Englanti miehitti saaren vuosina 1691 ja 1703. Saari pysyi kuitenkin Ranskalla. Ranskan suuren vallankumouksen aikana saarella oli 100 000 asukasta, joista 14 000 oli valkoisia ja loput Afrikasta tuotuja orjia ja heidän jälkeläisiään.
Englantilaiset kaappasivat saaren vuonna 1794. Muutama kuukausia myöhemmin nousi konventin lähettämänä ranskalainen Victor Hugues pienen armeijansa kanssa maihin. Hän lakkautti orjuuden ja karkotti britit mustan väestön tuella vuonna 1794.
Hugues teloitti aateliset ja suurtilalliset, jotka olivat asettuneet englantilaisten puolelle.
Napoleon Bonaparte lähetti saarelle kenraali Richepensen palauttamaan järjestystä mustien kapinan aikana. Orjuus palautettiin vuonna 1892.
Englantilaiset miehittivät saaren uudelleen vuonna 1810, mutta se palautettiin takaisin 1816.
Emämaan sokeriyhtiöt astuivat 1800-luvulla suurplantaaseiden tilalle. Tämä aiheutti sosiaalisia ongelmia
1800-luvulla ja 1900-luvulla. Ranskan departementti saaresta tuli 1946. Maalis- ja toukokuussa 1967 kansallinen järjestö, joka oli saanut vaikutteita maolaisuudesta ja castrolaisuudesta,
kapinoi ja vaati Guadeloupelle itsenäisyyttä.
Tammikuussa 1971 sokeriteollisuuden työntekijät ryhtyivät järjestämään suuria lakkoja ja Ranska päätti antaa saarelle laajemman itsehallinnon.
Vuonna 2003 järjestettiin kansanäänestys saaren asemasta osana Ranskaa. Enemmistö ei halunnut muutosta, mutta erillisten äänestysten perusteella kauempana pohjoisessa olevien Saint Barthélemyn ja Saint-Martinin
ranskankielisen osan asukkaiden enemmistö kannatti irrottautumista Guadeloupesta omiksi Ranskan
merentakaisiksi yhteisöiksi (COM collectivité d'outre-mer).
Suurin osa Guadeloupen asukkaista on mustia entisten orjien jälkeläisiä. Kun orjuus lakkautettiin lopullisesti vuonna 1848, orjat lähtivät plantaaseilta ja asettuivat asumaan karuille asumattomille alueille. Vuosina 1854–1885 saarelle tuotiin 45 000 intialaista sopimustyöläistä. Kun pesti päättyi, noin 39 000 intialaista jäi saarelle.
Ranskalaisia, jotka toimivat virkamiehinä ja esimiesasemissa, on vain 9,5 % väestöstä. Muuttoliikenne Ranskaan kasvoi vuodesta 1962 alkaen.
Guadeloupen merkittävin luonnonvara on hedelmällinen maaperä. Merkittävimmät vientituotteet ovat banaani, sokeri ja rommi.


Purjehdusaika 6h 45 min ja matkaa kertyi 39 Nm. Konetunteja kaksi. Tulimme tähän satamaan Guadeloupen etelärannan lahden pohjukkaan siinä toivossa, että voisimme ajaa siitä suoraan pohjoiseen jokiuomaa / kanavaa pitkin. Reitti oli merkitty karttaan hyvin viitoitettuna.

Täyteen satamaan ajaessamme kiertelimme laituripaikkoja. Kukaan ei tullut ottamaan vastaan, eikä vieraspaikoista ollut mitään selviä kylttejä. Löysimme yhden mainion paikan kahden kookkaan Swanin välistä ja mehän kiinnityimme siihen. Myöhemmin kävi ilmi, että paikka oli yksityinen, mutta vene ei ollut laiturissa juuri sillä hetkellä.
Satama oli hyvin varusteltu ja sen yhteydessä oli loma-asuntoja. Ravintoloita ja muita palveluja oli runsaasti. Tämä oli yksi ranskalaisten purjehtijoiden ja lomanviettäjien suosiossa oleva paikka. Sijainti 16N13,2 061W31,8.

Saatuamme itsemme rekisteröidyksi maahan ja satamaan vuokrasimme pienen sitikan seuraavaksi päiväksi kiertoajelua varten. Marinassa oli runsaasti väkeä ja vietimme iltaa tutustumalla paikkaan kävellen. Illalliseksi söimme pizzat rantakuppilassa. Seppo ihastui kapakan sisääntulo ovilla olleisiin merirosvoon ja merirosvottareen. Hän halusi tulla kuvatuksi niiden kanssa.

Uni tuli täälläkin vaikka alkuillasta musiikki kuului useammasta suunnasta. Aamulla satama oli hiljainen lukuun ottamatta penkille ilmestynyttä yksinpuhujaa, joka kovalla äänellä saarnasi laiturissa olleelle miehittämättömälle veneelle. Saarnaaminen kesti lähes kaksi tuntia eikä kuuntelu ollut miellyttävää.