17. syyskuuta 2008

17.09.2008 keskiviikko. Selvagem saaret.

Aamurituaalien jälkeen aloimme odotella Selvagen saarille saapumista. Matkaa oli kuitenkin vielä jäljellä useampi tunti, kulutimme aikaa veneellä nauttien hyvästä vauhdista. Puheenaiheet kääntyivät pikkuhiljaa vakio aiheisiin.

Lähestyessämme Selvagem Grande saarta( http://www.panoramio.com/photo/4836929 ), näimme etäämmällä sen edustalla kalastaja-aluksen. Aluksen perätilassa oli muutama mies ongella. Kiikarilla katsoen näytti kuin he olisivat onkineet ilman vapoja uittaen pelkkiä siimoja ja jonkinmoisia syöttejä aluksen sivulla. Kaloja näytti nousevan helpohkosti. Meistä niitä tuli liiankin helposti ja siitä jäi vaikutelma halkojen pinoamisesta veneen perään. Kalojen kokokin vastasi halkoa. Tämä tapahtui mielestämme suojelualueella tai ainakin sen rajalla.


Saaren rantaan ajamiseksi oli purjehdusoppaassa tarkat ohjeet. Kiersimme sen eteläpuolelle itäkautta noin mailin etäisyydellä ja ankkurointiin merkittyyn lahteen tarkkaa ohjeen mukaisessa suunnassa seuraten samalla syvyysmittaria. Se ei käynyt alle 10 metrissä. Kiinnityimme lahdessa olleeseen teräspoijuun pitkähkön köyden varassa välttääksemme kosketusta poijuun. Matkaa oli kertynyt Madeiralta 169,25 mailia ja aikaa kulunut 27 tuntia.


Nautimme aluksi voileivät ja seurasimme tapahtumia rannalla. Siellä näkyi pieni maja ja uudempi rakenteilla oleva tila. Rannalta tunnistimme kaksi henkilöä touhuissaan. He eivät kiinnittäneet meihin suurempaa huomiota. Rantaan olisi pitänyt mennä jollan avulla ja pohdimme olisiko se vaivan arvoinen. Saari oli karun näköinen ja löytääkseen jotain mielenkiintoista pitäisi kiivetä ylös. Päätimme jatkaa matkaa, pysähdys jäi vajaaksi kahdeksi tunniksi.

Kari kovana kalamiehenä alkoi ideoida miten me saisimme noita halon kokoisia kaloja pyydystettyä. Veneessä ei ollut kalastusvälineitä. Jaakko on ottanut vastuun kalojen pyydystämisestä ja mahdollisen saaliin laittamisesta, mutta hän tulee veneeseen välineineen vasta Atlantin ylitykselle.
Kari teki koukun haponkestävästä sokasta, siiman lippunarusta ja syötiksi pala saksalaista maustettua makkaraa. Yritys oli hyvä, mutta kalat eivät valitettavasti olleet makkaran syönti päällä.

Otimme suunnan kohti Teneriffaa, jonne oli suunnilleen 100 mailin matka. Ehtisimme perille huomenna valoisaan aikaan. Aluksi jouduimme ajamaan koneella, mutta neljän tunnin kuluttua saimme hyvän tuulen ja matka jatkui joutuisasti purjehtien totuttujen rutiinien mukaan.

Ei kommentteja: