Aamiaisen varalle kipparia oli useaan otteeseen neuvottu pienentämään puuroannosta ja niin
tapahtui nytkin. Antti onnistui jotenkin kiertämään koko velvollisuuden.
Pakkauduimme nopeaan tahtiin autoon toisen päivän saarikierrokselle. Nyt suuntasimme saaren länsi päähän Paúl da Serra vuorelle tutustumaan rinteisiin rakennettuihin veden keruu järjestelmiin levadoihin.
Renu kiskoi meidät taas urheasti, Antin ohjastamana ylös, satojen hiuspinnikurvien läpi. Vuoriston tässä osassa oli eräänlainen laaja ylänkö, jossa tiet olivat kohtalaisen tasaisia ja suoria. Pysähdyimme ylhäällä kahvioon, jossa pääsimme katsomaan Suomen uutisia netistä. Ne eivät olleet kehuttavia. Räikkönen ei ollut pärjännyt viikonvaihteen kisassa ja maailmantalous oli romahtamisen partaalla. Hjallis oli ulkoiluttanut linnanmäellä samaan aikaan toista entisistä vaimoistaan, nykyistä tyttöystäväänsä ja molempia poikiaan. Toinen edellisistä vaimoista ei ollut mahtunut mukaan. Hyvä näin - kai sille porukalle saa jo ryhmäalennuksenkin.
Ajoimme erään levadan suulle ja lähdimme kävellen seuraamaan sitä aina alkulähteelle tai putoukselle asti. 3 km pitkä kanava oli n. 50 cm leveä ja 40 cm syvä betonista tehty kouru, joka vuoren seinämää kiemurrellen tasaisesti nousi ylöspäin. Vesi virtasi kourussa tasaista tahtia kohti keräilyallasta. Kourun reunalla oli polku, jota myöten oli mahdollisuus kävellä. Välillä, kun alarinteen puolella ei ollut kasvillisuutta, oli satojen metrien pudotus suoraan sivulla näkyvissä. Oli parempi olla tuijottamatta alas.
Antti tarpoi perille päästyämme putouksen alle viimeisellekin lammelle. Jonkin ajan kuluttua hän tuli esiin kiven takaa hiukset märkänä ilman paitaa väittäen käyneensä uimassa. Kari ja minä otimme haasteen vastaan. riisuuduimme ja menimme veteen tarkoituksella uida. Kari kasteli itsensä hartioita myöden ja minäkin napapiirin yläpuolelta. Tästä jäi todisteeksi kuvia. Antin uinnista on vain hänen oma kertomuksensa.
Paikalle ehtinyt saksalaisrouva perääntyi huomaavaisesti huomatessaan Karin ja minun pyrkivän nopeasti ylös hyytävän kylmästä vedestä. Ei huomattu lähtiessä ottaa uimahousuja mukaan. Paluumatkalla marssiessamme syntyi kova väittely siitä, kuinka pitkällä patikkareissulla olemme olleet. Antti taisi voittaa tämän mittelön. Meille Karin kanssa olisi kelvannut pitempikin ehdotus johtuen ilmeisesti heikommasta kunnosta. Päätimme lähteä ajelemaan alaspäin kohti marinaa. Kokki lupasi tänäänkin kunnon pihvit, jos vain löydetään kunnon raaka-aineet.
Matka alas oli yhtä mutkainen kuin ylöskin. Pysähdyimme erään kylän lupaavan näköiseen Super Mercadoon ja sieltä löytyi ihan aito lihatiski lihamestareineen kaikkineen. Ikkunan takana pakkasessa oli runsaasti ruhoja. Kari ja lihamestari aloittivat vilkkaan keskustelun koskien illalliseksi laitettavia pihvejä. Ruhoja tuotiin näytille tunnollisesti ja ahkerasti. Lopulta kokillemme alkoivat kelvata tämän tekemät ehdotukset – leikataan tuosta ja tuosta ja sahataan tuolta. Välillä nostettiin koko porukalla neljä sormea pystyyn ja sanottiin FILEE OLEE.Kommunikointi tuotti mainion lopputuloksen. Neljä hienoa suurta pihviä. Eivät ne aivan ilmaisia olleet yhteensä 22 €. Laadusta ja palvelusta joutuu aina maksamaan.. Kerättiin vielä muutkin tarpeet mukaan ja suunnattiin kiireesti auto kohti venettä.
Funchallin ja marinamme välillä oli Madeiran lentokenttä. Tasaisen maan puutteessa se on rakennettu meren rantaan niin, että koko pitkä ja leveä kiitorata on pilarien päällä kuin silta. Moottoritie alittaa kiitoradan. Melkoinen rakennelma.
Veneellä Kari valtasi taas itseoikeutetusti pentterin ja aloitti pihvien käsittelyn. Niiden kanssa oli tarjolla riisiä ja salaattia. Jälkiruokana oli hedelmäsalaattia ja ruokajuomat etiketin mukaan. Nälkä lähti ja tiskiä syntyi. Otin tiskivuoron ja sen selvittyä olikin nukkumaan menoin aika. Huomenna on suunnitelmissa lähteä kohti Kanarian saaria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti