Dunstaffanage - Ballycastle

Olimme päättäneet tuuliennusteiden rohkaisemana lähteä varhain aamulla liikkeelle. Irrotimme veneen kuuden aikaan. Sää oli ennusteiden mukainen, kaunis, hieman usvainen ja bongasimme useita sateenkaaria auringon noustua. Tuuli oli laantunut sopivaksi ja suunta oli meille suotuisa. Vuorovesi tietojen tutkimisen perusteella päättelimme, että virta auttaisi meitä usean tunnin ajan eteenpäin. Päämääränä oli Pohjois-Irlannin Ballycastle, jota meille oli suositeltu hyvän satamansa ansiosta.

Petri ja Emilia aloittivat kansivahteina kipparin apuna, Tiina ja Kirsi aloittivat aamiaisen valmistamisen.

Matkan aikana Kirsi bongasi delfiinin, mutta se ei innostunut esiintymään meille enempää, joten muut eivät päässeet sitä ihastelemaan. Meno oli vauhdikasta. Noteerasimme ilmeisesti koko matkan nopeusennätyksen vähän yli 12 solmua GPS mukaan, tällöin lokianturin antama nopeus oli vain 9 solmua, joten pääsimme hyötymään 3 solmun virrasta.

Ennen puolta päivää saimme näkyviin samaan suuntaan menevän kaksimastoisen purjeveneen. Tutkan avulla seuraamalla huomasimme saavuttavamme sitä. Tämä sai kilpailuvietit valppaaksi ja virittelimme purjeita vauhdittaaksemme menoa. Hiljalleen saavutimme sen ja ohitimme 1 – 2 solmun nopeuserolla. Vene oli hollantilainen teräsvene ja ilmeisesti sen paino teki siitä hitaamman. Muutaman tunnin kuluttua emme enää nähneet sitä takanamme. Saavuimme määränpäähän 13,5 tunnin purjehduksen jälkeen. Ennen Ballycastlea ohitimme Rathling saaren idän puolelta ja saaren jälkeiset 3 mailin matkalle miehistö alkoi puuhailla valmistautuen perille tuloon. Saaren ja Ballycastlen välissä vauhti kiihtyi taas ennätyslukemiin. Merenkäynti muuttui kuin hornan kattilaksi venettä vietiin lujaa ja siellä olo tuntui hetken kuin olisi ollut rumpupesukoneessa. Laskimme purjeet ja pääsimme lähemmäs rantaa, jossa meno rauhoittui. Merenkäynti johtui vuorovesivirran vanhojen maininkien ja tuulen synnyttämän aallokon kohtaamisesta saaren ja mantereen välisessä kapeassa salmessa.

Satama oli täynnä, mutta saimme kiinnittyä jonkinmoiseen vastaanottolaituriin. Perässämme tullut englantilainen vene kiinnittyi kylkeemme. Lounaaksi Marjatta lämmitti keittoa ja tarjoili myös edellisenä päivänä keitettyjä kananmunia. Muonat katosivat pöydästä nopeasti ja hyvällä ruokahalulla.

Satamassa pääsimme pesulle ja sen jälkeen kaikki olivat valmiita sänkyyn pitkän purjehduksen jälkeen. Matkaa kertyi lokin mukaan 77 mailia, mutta todellinen matka oli pidempi, johtuen siitä, että myötävirta auttoi matkaamme.