Lysebotn Lysefjord-vuonon pohjukassa

Aamulla saimme herätyksen, kun suihkuturbiineilla varustettu nopea yhteysalus kävi satamassa. Alus sai aikaan sellaiset pyörteet, että vene keikkui kuin pahimmassa myrskyssä. Keikkuminen jatkui melkein puolituntia aluksen lähdön jälkeen. Ihmettelimme mistä johtuu etteivät pyörteet vuonon pohjalla vaimene nopeammin. Lopulta ne kuitenkin vaimenivat ja saimme huomata, että päivä valkeni lämpimänä ja aurinkoisena.

Aamulla miehistö houkuteltiin veneen puute- ja korjauslista kimppuun. Päivän aikana syntyi mm yksityiskohtainen kalusto- ja varusteluettelo sijaintitiedoilla, vesitankin liitos korjattiin, vene siivottiin, kattopaneeli kiinnitettiin, Jouko paikkasi pienet kolhut paikkamassalla ja puhdisteli tahroja. Kone huone kuivattiin ja öljyä lisättiin, jostain syystä konehuoneen pilssiin ja sivukoteloihin kertyy hieman vettä, jos aallokko on ollut korkea tai on ajeltu turhankin suurella kallistuksella. Odoteltiin vaihtomiehistöä kyselemällä aina välillä heidän sijaintiaan. Leirintäalueella oli kesätöissä amerikkalainen nuorukainen, joka toimi vaellus- ja kiipeilyoppaana. Hän oli melkein häiriöksi asti kiinnostunut veneestämme ja matkastamme. Hän ilmoitti olevansa halukas liittymään miehistöön, mikäli syksyllä turistikauden jälkeen on paikkoja.

Olimme antaneet Googlen arvioida ajoajaksi Tukholmasta kohtaamispaikalle 14 h 40 min. Väliaikatietojen perusteella arvio tuntui pitävän paikkansa. Uusi miehistö saapuikin lopulta hieman aikataulusta edellä. Ensimmäinen toteamus oli, että olette te paikan keksineet. Loppumatka oli ollut norjalaista ”maisematietä” ylös ja alas kulkevaa serpentiiniä höystettynä lukuisilla tunneleilla, joista pisin oli ollut useita kilometrejä. Ajaessa oli pakko säästellä auton jarruja, koska tehokkaat kunnossa olevat jarrut ovat elintärkeät näillä teillä.

Matkan loppupäässä oli näköalapaikka josta oli näkynyt vuonon perukka. Jaakko oli videokameran zoomin avulla tunnistanut veneemme. Matka suorintatietä alas olisi ollut n. 600 m, mutta serpentiinitietä pitkin ajaen mittariin kertyi 8,5 km. Auto purettiin nopeasti tulevista tavaroista ja lastattiin lähtevän miehistön kasseilla ja pusseilla. Sitten vaan hyvästelyt ja miehet autoon ja matkaan kohti Tukholmaa, jonne tavoittelivat seuraavaksi illaksi. Ajan pitäisi riittää, ellei matkalla ilmene ongelmia. Mersu vanhus joutui reissulla kovan haasteen eteen, mutta suoriutui tehtävästä kunniakkaasti 20 v kokemuksella.

Miehistö majoittui ja ennen nukkumaan menoa Marita ja Lassi kävivät vielä vuoristosta laskevan joen suistossa uimassa. Vesi oli puhdasta ja kylmää. Samaan aikaan eräs turisti kävi nappaamassa jokisuistosta komean lohen.