23. heinäkuuta 2008

Tutustuminen Belfastiin ja Bangorin kylään

Aamulla jatkoimme huolto- ja järjestelytöitä veneessä. Iltapäivällä suuntasimme koko joukolla junalla Belfastin keskustaan, joka oli 20 min junamatkan päässä. Kaupungilla päätimme jakaantua kahteen ryhmään ja katsella mikä tuntuu mielenkiintoiselta. Kaikki olivat bonganneet kaupungin talon ja Tiina oli tehnyt kierroksen sen edustalla olevassa maailman pyörässä. Kippari, Emilia ja Petri suuntasivat hienoon kauppakeskukseen, joka oli useasta osasta koostuva keskeltä lasikatteella ja näköalatasanteella varustettu kompleksi, josta ei tahtonut osata ulos. Tämmöisen kuuttakymppiä lähestyvän maalla kasvaneen ja paikallisessa kyläkaupassa ensimmäiset ostoksensa tehneen on vaikea ymmärtää näitä palatseja. Ei siellä ainakaan yhtään edullista myymälää tavattu. Miksi ostaa sieltä esim T-paita jossa on 60% alennus – maksaa vielä 45 £, kun lähes vastaavan saa vaatimattomammasta paikasta 10£ hinnalla, eikä siellä vielä edes mainosteta alennettua hintaa. Suuntasimme Belfastin turisti-infoon tutustumaan tarjontaan ja ostamaan kartan. Sieltä suuntasimme etsimään sopivan tunnelmaista kahviota aamupäivä kahvin nauttimiseksi. Nämä Starbuck´it ja vastaavat eivät ole minun mieleeni. Pitää olla toisenlainen tunnelma, ahdas, heikohko ilmastointi ( kahvin tuoksu ), kanta-asiakkaat ja monella tavalla koristeltu, tietenkin pöytiin tarjoilu ja mahdollisesti avoin näköala kadulle. Tupakansavuista paikkaa ei enää löydä mikä onkin hyvä asia.
Tämmöinen sen hetken minimivaatimukset täyttävä paikka löytyi. Tilasimme muhkeat suklaa skonssit, jotka tarjoiltiin runsaan voin, makean hillon ja kermavaahdon kera. Emilia terveystietoisena tilasi patongin runsaalla salaatilla. Skonssiannos oli todellinen kolesteroli stabilaattori. Mikäli oli sattunut syömään lika-annoksen vihanneksia tämä stabiloi tilanteen.
Kahvin tilaaminen muuttuu maailmalla hankalaksi kohta kun suomen rajat ylittää. Ruotsissa ja Norjassa vielä pärjää, jos hyväksyy tummemman paahdon ja Juhla-Mokkaa karvaamman maun, mutta saadaksesi jotain sinne päin Brittien saarilla on taktiikkaa kehiteltävä. Parhaalta vaikuttaa toistaiseksi sellainen, että tilaa ensin mustan kahvin ( black coffee ) ja kun saa sen eteensä pyytää tarjoilijan hämmästykseksi vielä maitoa. Silloinkin pitää vielä valmistautua vastaamaan kylmää vai kuumaa maitoa.
Kahvin jälkeen kippari oli saanut nauttia riittävästi kaupunki hulinasta ja otti ensimmäisen junan takaisin marinaan. Toiset jatkoivat vielä kierroksiaan ja kotiutuivat aikanaan. Bangorin kylässä oli edullisia kauppoja ja löysin mm edullisia kelloja 5£ kappale ostin kaksi. Onneksi koska toisen ranneke hajosi jo seuraavana päivänä, mutta toimiihan se vielä taskukellona ja seinäkellona.
Illalla Tiina näki meritähden satama-altaassa. Petri ja Emilia taas näkivät hylkeen, jota kalastaja syötti.

Ei kommentteja: