Loch Ness - Fort Augustus - Cullochy Loch

Aamulla lähdettiin liikkeelle 08.15. Ennen sitä nautittiin aamiainen tavanomaisella menulla: kaurapuuroa, teetä, kahvia, leipää leikkeleillä. Kaurapuurossa jouduimme siirtymään paikallisiin tuotteisiin, mutta Elovena Plus´sasta luopuminen ei suurempia vieroitustuskia aiheuttanut.

Edessämme oli Loch Ness – järven ylitys ja hirviön johdosta olimme erityisen tarkkaavaisia. Valitettavasti vallitsevat tuulet olivat normaalit eli suoraan nenään, joten jouduimme ajelemaan koneella ja se tietenkin pelotti hirviön pois näkymättömiin. Lohdutukseksi kaikille pettyneille oli rannalle Drumnadrochit´in satamaan rakennettu kookas violettinen betonihirviö. Sataman vieressä on Urguhard Castle. Tämän rauniolinnan ohi ajettiin taas poikkeamatta Tiina muisti, ettei sinne pysähdytty myöskään 1990 pääsiäisenä, jolloin olimme perheen kanssa täällä automatkalla asuessamme Leedsin lähellä Yorkshire´ssa. No seuraavalla matkalla pitänee pysähtyä.

Puolen päivän aikoihin saavuimme järven toisessa päässä olevaan kaupunkiin Fort Augustus. Kaupunki on turistien suosima ja siellä on kanavan viisiportaiset sulut. Rantauduimme sulkujen alapuolella olevaan laituriin ja kävin kysymässä sulutusaikataulua. Edelliset veneet olivat menossa ylöspäin ja sain vastauksen, että kun tulevat vastaantulevien veneitten kanssa alas niin pääsemme seuraavassa ryhmässä ylös n. 2,5 tunnin kuluttua.

Käytimme ajan ensin tutustumalla tarkkaan toisten työskentelyyn ja sen perusteella päivitimme oman taktiikkamme ja sitten vapautettiin naisisto loppuajaksi mihinkäs muuhun kuin shoppailuun. naisilla riittää kummasti energiaa tähän harrastukseen, tuntikausia kierretään kauppoja vaikka ei kukaan ole etukäteen ilmoittanut mistään puutteista tai hankintatarpeista.

Sulutusajankohdan lähestyessä taaksemme laituriin tuli jo Inverness´issä näkemämme suurehko ( 76 jalkaa ) vaalean siniseksi maalattu tanskalainen purjevene Klem V. Sen masto nousi aina 10 – 15m muiden mastojen yläpuolelle. Sulutusjärjestelyissä kävi niin, että pienet moottoriveneet menivät sulkuun ensin, sitten tämä tanskalainen - joka tuntui leveydeltään täyttävän koko altaan – ja meille sanottiin, että tanskalaisen viereen voimme mennä jos saamme itsemme siihen mahtumaan. Vaihtoehto jäädä odottamaan taas 3 -4 tuntia ja mahdollisesti seuraavaan aamuun ei tuntunut mieluisalta, olimmehan sentään olleet paikalla ensimmäisenä tästä porukasta. Järjestelimme lepuuttajat uudelleen ja lähdimme lähestymään takaapäin luxus – venettä, jossa oletimme olevan palkkamiehistön. Hitaasti he ymmärsivät, että nyt ne suomalaiset tulevat, mutta sitten syntyi vipinää kannella, kovalla tohinalla etsivät lepuuttajia myös veneensä styyrpuurin puoleiselle sivulle, jonne me kiilasimme itseämme. Veneen hallintalaitteissa ollut kaverikin tajusi siirtää veneen kanavan reunaan kiinni – se tuntui käyvän helposti keulapotkurin ja kääntyvän potkurilaitteiston avulla. Hyvinhän me sinne mahduimme kun molemmat tyytyivät vain tarvitsemaansa tilaan. Näin mentiin sulku sululta ylös runsaan yleisön seuratessa tarkkaavaisena. Tanskalaisveneessä oli nuorehkon miehistön lisäksi ikääntynyt pariskunta, sekä selvästi myös vieraana ollut vähän nuorempi naishenkilö, joka aina välillä otti suluilla osaa kansitöihin. Sulkujen puolivälissä vanha herra meidän arviomme mukaan 90 paikkeilla kiinnitti huomionsa kutteristaagissa pitämäämme ARC – lippuun. Hän innostui kyselemään matkastamme ja mitä reittiä olimme tulleet suomesta. En tahtonut oikein kuulla ja hän ilmoitti kärsivänsä samasta vaivasta. Sain selvää, että hän oli käynyt kaksi viikkoa aikaisemmin Suomessa. Kysymykseen - missä siellä - hän vastasi, että Pietarsaaressa. Siellähän käydään ulkomailta ainakin venekaupoilla, ovathan Swanin tehtaat siellä. Vanha herra aikoo ehkä ostaa uuden purren, puristeli päätään tiedustellessani asiaa. Sulkujen jälkeen erotessamme hän nosti molemmat peukalot ylös innostuneesti toivottaen onnea matkalle ja erityisesti kisaan. Meiltä lähti myös hyvän matkan toivotukset takaisin.

Lähtiessämme yksi kanavan hoitajista kysyi tunsimmeko ko herran. Sanoin että tuttavillani on yleensä vaatimattomampia veneitä ja jos ne eivät aja itse niin ei siellä ainakaan palkkamiehistöä ole. Sain kuulla, että herra on rankattu Tanskan rikkaimmaksi ja on Maersk – konsernin pääomistajia. ”Konserni A.P. Møller-Mærsk Gruppen on tanskalainen monialayhtiö, jonka tärkein liiketoiminta-alue on logistiikka. Yhtiö tunnetaan paremmin nimellä Mærsk (tai kansainvälisessä asussaan Maersk). Yhtiö perustettiin 1904 ja sen pääkonttori sijaitsee Kööpenhaminassa. Yhtiö toimii yli 125 maassa ja sillä on yli 100 000 työntekijää. Se on myös maailman suurin rahtilaivavarustamo ja Tanskan suurin yritys” – lainaus Wikipediasta.

Pahus kun olisi huomannut ajoissa, olisi voinut kutsua kaverin oluelle, tanskalaiset pitävät oluesta ja kun muutenkin oli juttutuulella.

Naiset seurasivat silmä tarkkana tanskalaisen miehistön toimintaa ja huomasivat, että he varmistavat lepuuttajan solmun vielä toisella solmulla. Tämä otettiin meillekin perussäännöksi ja se sai nimekseen pohattasolmu.

Fort Augustus on tosi viehättävä paikka. Emme kuitenkaan jääneet sinne yöksi vaan jatkoimme vielä jonkin matkaa Kytra sulkuun josta onnistuimme pääsemään läpi ennen sulkemista ja jatkoimme vielä Cullochy – sululle jonne jäimme odottamaan sen avautumista aamulla.

Vietimme iltaa tutustuen paikan kauniiseen luontoon. Kanavan vieressä virtasi joki, jossa oli kalastajia kokeilemassa kala onneaan. Joen yli johti vanha silta, jonka oli suunnitellut joku panimomestari. Silta rakennelma oli onnistunut ja hänet oli siitä hyvästä saanut insinöörin arvon.