3. heinäkuuta 2008

Stavangerista vuonoille

Herätyksen kanssa ei ollut ongelmia. Aamulla hiekkaurakan tuli viimeistelemään puhtaanapitolaitos. Harjakoneilla alueen puhdistaminen veneemme vierestä alkoi klo 5. Se siitä toriparkista - eilen olisi voinut tyytyä satamaan hieman keskustan ulkopuolella.
Tänään lähdemme tutustumaan vuonoihin. Tarkoituksena on ajella Lysefjord vuonoon ja tutkia sen ihmeitä. Illalla lähtee myös uusi miehistö Suomesta. He ehtinevät tänne vielä ennen kuin perjantai vaihtuu lauantaiksi.
Ajoimme Stavangerista Høgs Fjordenin vuonon kautta Lysefjordeniin vuonoon, joka on saamamme tiedon mukaan eteläisin näyttävä vuono paikallisen mittapuun mukaan. Matkalla poikkesimme tankkaamaan. Paikan löytämisessä oli se tavallinen tarina. Paikallisen opastuksen mukaan se on aivan vieressä nurkan ( niemen ) takana 5 min kävellen tai veneellä. Jouko lähti kävellen ottamaan köysiä vastaan ja kuinkas ollakaan emme veneeltä löytäneet tankkauspistettä, mutta löysimme onneksi Joukon, joka oli puolijuoksua yrittänyt pysyä rannalla perässämme. Viiden minuutin kävely muuttui 20 min raviksi eikä polttoainetta löydetty sen ohjeen mukaan perästäkään. Onneksi seuraava ohje oli parempi ja tankkaamaan päästiin 3 Nm matkan päässä Vassøy saarella n. 59º 00,0´N 005º 46,5´E.
Olimme ajaneet edellisen tankkauksen jälkeen kaikki kone ajot alhaisilla kierroksilla 1200 rpm. Ilmeisesti siitä johtuen kulutus oli vain 2 l/h. Kaksinkertaisella kierrosluvulla kulutukseksi on mitattu yli 5 l/h, eikä vauhti kuitenkaan ole ollut kuin 30% korkeampi.
Matkalla huomasimme englantilaisen yksityisen luksus – risteilijän olevan matkalla samaan suuntaan ja ohittaen meidät. Kohtasimme aluksen jo kolmannen kerran.
Matkalla oli muutama suuri lohiallas. Ymmärrämme nyt, että lohenkasvatukselle on täällä aivan eriluokan edellytykset kuin esim. Kustavissa. Rehevöitymistä tapahtuu paljon helpommin veden ollessa 4 - 10 m verrattuna täkäläiseen 100 – 200 m.
Yhteysalusliikenne on rannikolla ja vuonoissa runsasta. On nopeita ja hitaita aluksia, turisti- ja vakiovuoroaluksia. Tähystäjän pitää olla tarkkana kun otetaan vielä mukaan runsas huvivenekanta ja se tosiasia, että täällä tarvitaan venettä siirtymiseen paikasta toiseen.
Lyseford vuonon suulla poikkesimme kaupan laituriin. Kaupasta tarttui mukaan vihanneksia ja jäätelöt. Samalla teimme ensimmäisen ehdotuksen miehistön vaihtopaikaksi. Ehdotimme Lauwik´in lauttasatamaa. Suomesta uusi samana iltana ruotsin laivaan ajava miehistö ilmoitti löytäneensä paikan ja että se sopisi heille. Kyselin paikallisilta että voisiko Lysefjordin perälle ajaa autolla ja vastaus oli kielteinen. Myöhemmin ilmeni, että ehkä paremmalla kielitaidolla olisi kohta selvinnyt, että sinne ei pääse autolla siitä suunnasta toisesta suunnasta kylläkin.
Lysefjord vuono osoittautui mahtavaksi nähtävyydeksi Loimaalaisille tasaisten peltojen tallaajille. Vuono on kapeimmalta kohdaltaan ainoastaan 200m leveä korkeimmillaan seinämät nousevat 600m korkeuteen lähes pystysuoraan.
Vuonon alkupäässä on myös Prekenstolen kalliokieleke, jonka korkeus on 597m ja sinne voi mennä helpoimmin ottamalla bussin vähän aikaisemmin vuonon rannalta ja kävelemällä loppumatkan. Me tyydyimme katselemaan kielekettä alhaalta päin veneestä niskat kipeänä. Matkalla oli myös voimalaitos, jonka turbiinit olivat saaneet vetensä satojen metrien korkeudelta altaista joista oli johdettu alas kaksi rinnakkaista putkilinjaa ja huoltovaunun kiskot. Niiden vierellä oli portaat. Askelmia on todennäköisesti muutama tuhat. Ajoimme ohi ja samalla kokoajan kiihtyvä vastatuuli saavutti maks. 17 m/s nopeuden. Vuonon solassa oli pidettävä lujaote lippiksestä.
Vuonon loppupäässä oli vesiputous, joka olisi mahdollistanut veneen kannen pesun ajamalla putouksen alle. Vallitsevassa tuulessa putous ”roihusi” näyttävästi ja auringon paiste sai syntymään komeat sateenkaaren värit.
Saavuimme perille klo 19 paikallista aikaa ja huomasimme, että paikalla oli runsaasti autoja, paikallisia ja paljon turistien asunto- ja muita autoja. Tämä tarkoittaa yleensä sitä, että paikalle johtaa tie. Tapasin saksalaisen moottoripyöräilijän, jonka kartan ja navigaattorin perusteella ymmärsin, että paikalle tullaan maisemateitä pohjoisen kautta. Sitten vaan ilmoittelemaan, jo ruotsin laivassa olevalle, uudelle miehistölle osoitteen muutoksesta. Lopulta saimme heidät uskomaan, että kannattaa vaihtaa kohtaamispaikka.
Paikannimi on Lysebotn. Siellä oli vierasvenelaituri, jossa meidän lisäksemme oli yksi puolalainen ja yksi ruotsalainen vene. Paikalta löytyi myös yhteysaluslaituri, suosittu leirintäalue ja energiayhtiön toimitiloja. Paikka oli jylhä, komea ja siisti. Yhteysalus laiturin yhteydessä oli odotustila WC – tiloineen. Tilat olivat asialliset ja hämmästyttävät siistissä kunnossa. Suomessa tämmöiset tilat ovat yleensä sellaisessa kunnossa, että ne eivät houkuttele kävijöitä.
Satama-altaassa oli erittäin kirkas vesi kuten muuallakin täällä. Altaassa näkyi runsaasti medusoja ja meritähtiä
Timon valmistaman illallisen nautittuamme olin valmis sänkyyn. Osa miehistöstä kuitenkin jaksoi parantaa maailmaa pitkälle yöhön. Yö oli erittäin lämmin. Leirintäalueen pubiin tutustunut partio raportoi aamulla, että olut maksoi 45 NOK ( 0,33l pullo 4,7 % ). Yksimielisesti todettiin janojuoma kohtalaisen arvokkaaksi, mutta mitähän mies ei maksaisi janonsa sammuttamiseksi.

Ei kommentteja: