Vieraitten lähdön jälkeen jäimme kahden veneelle Marjatan kanssa. Päätimme olla vielä tiistaiaamuun asti Marigot Bay´ssä laiturissa. Paikka on miellyttävä monessa suhteessa. Miinuspuolelle pitää laskea tuulettomana iltana hyttyset ja korkea satamamaksu.
Tiistaiaamuna lähdimme liikkeelle auringon noustessa. Liikkeellä oli vain muutama kalastaja ja paikkakunnan kukot, jotka olivat kiekuneet kilpaa jo pari tuntia.
Liikkeellelähtö megajahtien keskeltä onnistui hyvin. Kolhimalla noita yli satajalkaisia luksuspaatteja saisi varmaan vakuutusyhtiön varpailleen. Suuntasimme kohti Rodney Bay´tä. Tuuli oli vastainen. Etenimme koneella ajaen 4 solmun nopeudella, mutta tulimme kuitenkin hyvissä ajoin aamulla perille. Sähköpostivaihdon avulla tiesin Dragonics II olevan ankkurissa lahdella. Löysimme veneen helposti. Riitta ja Jorma olivat ottamassa Meritähteä vastaan. He lähtivät matkalleen lähes kolme vuotta sitten ja olemme yrittäneet tavata eri yhteyksissä. Nyt se onnistui.
Ajoimme Rodney Bayssä Pauliinan pitkään käyttämälle laituripaikalle. He olivat siirtyneet ankkuriin lahdelle. Riitta ja Jorma tulivat käymään Meritähdellä saatuamme veneen ja itsemme vastaanottokelpoisiksi.
Tarkoituksemme on purjehtia Meritähti Trinidadiin ja telakoida se siellä ensi marraskuuhun asti. Riitta ja Jorma opastivat meitä miten telakointi tulisi hoitaa, asiointi viranomaisten kanssa, veneen suojaaminen jatkuvilta kaatosateilta, veneen puhdistaminen ennen sen jättämistä ja keneen voisi luottaa antamalla avaimet tarkistuskäyntejä varten. Muutaman tunnin ajatusten vaihdon jälkeen en enää ollut lainkaan varma, että haluan viedä veneen sinne.
Aloin miettiä vaihtoehtona kotiin purjehtimista. Täyskäännös suunnitelmissa aiheuttaisi valtavan show. Lentolippujen vaihdot, miehistön etsiminen ( vaikeinta ), veneen kunnostaminen kotimatkaa varten mm akkujen uusiminen. ym, ym. Tämä kaikki pitäisi tehdä täällä Karibialla vaihtelevilla yhteyksillä ulkomaailmaan. Seppo ja Tuula olivat tulossa veneelle 3 viikon ajaksi. Sepolla on vuorotteluvapaalla. Lähetin aluksi hänelle tekstiviestin ”voitko tulla miehistöön Atlantille”. Kieltävää vastausta ei tullut, ei myöskään välitöntä myöntävää.
Päätin, että vene viedään kotiin jos vain miehistöön saadaan vähintään kolme. Erilaisia kyselyjä lähti suoraan ja tuttavien kautta varmaan yli kahdelle kymmenelle. Useilla oli kiinnostusta, mutta ei ollut mahdollisuutta saada vapaata. Monilla oli oman veneen vesillelasku ym.
Monien vaiheiden ja lähes kahden viikon yrittämisen jälkeen uskottava suunnitelma ja miehistö oli koossa kotiin purjehdusta varten. Suuntaisimme veneen reitin kohti pohjoista etelän sijasta. Ryhdyin lentolippujen vaihtorumbaan. Se vei huomattavan ajan.
Akkujen kapasiteetti oli pudonnut hälyttävästi. 600 Ah akkupatteri ei enää tahtonut kyetä pyrittämään jääkaappia yön yli muutaman ledi – valon lisäksi. Rodney Bay´ssä Volvon edustaja tutki latausta ja akkuja. Lopuksi hän, uuteen hienoon mittariinsa luottaen, kertoi että diodi – yksikkö pitää vaihtaa. Laturi on ok ja akut ovat ok. Niin tehtiin, pitihän uskoa paikallista edustajaa. En kuitenkaan ollut täysin vakuuttunut asiasta. Olin selvittänyt, että marinan venetarvikeliikkeessä olisi sopivankokoiset akut juuri 6 kpl. Luovuin niiden ostosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti