Yön aikana painevesipumppu pärähti käymään kaksi kertaa hetkeksi omia aikojaan. Kukaan ei ollut avannut vesihanaa. Tämä on aina huolestuttavaa ja tarkoittaa, että j
ärjestelmä vuotaa jostakin. Tarkistin letkuliitokset ja ne tuntuivat ehjiltä, koska kastuneita paikkoja ei näkynyt. Lopulta päädyimme lämminvesivaraajan tutkimiseen. Seppo ammattimiehenä purki varaajan eristeitä sen verran että löysi vuodon. Yhden liitoskappaleen hitsaussaumasta tuli pienen pieni vesisuihku. Minä olisin ollut valmis kytkemään varaajan pois verkosta, mutta Seppo ei antanut periksi. 
Purkaessaan varaajaa hän totesi ”nyt vika löytyi, täällä lukee made in Italy”. Varaaja irrotettiin ja se olkapäällä lähdimme kylälle kyselemään hitsauspaikkaa. Meidät opastettiin lähistöllä olevaan konepajaan. Saimme puhuttua työnjohtajan ympäri ja hän otti työn vastaan.
Parin tunnin kuluttua menimme katsomaan ja hitsaus oli vielä aloittamatta, mutta aloitettiin kun menimme. Hitsaus näytti tapahtuvan ammattitaidolla. Konepajan järjestys ja muut ulkoiset seikat eivät liikaa luvanneet. Hinta 80 paikallista dollaria n. 22 euroa. Varaajan vuodot loppuivat.
Meidän puuhastellessamme varaajan kanssa Tuula ja Marjatta olivat kävelyllä. Heidän kävelyretkensä suuntautui alueelle, jossa asumukset eivät olleet kalleimpia. Alue oli kuitenkin sekavan kodikasta ja värikästä. Mieleen painuvia olivat koululaiset yhtenäisine koulupukuineen.
Illalla Tuula ja Seppo tekivät kävelyretken ns varakkaiden asuntoalueelle. Siellä pihat olivat erittäin hyvin hoidettuja ja rakennukset moderneja ja siistejä. Ne oli rakennettu rinteisiin ja niistä oli hyvät näköalat merelle.
Päivän aikana Seppo teki päätöksen lähteä mukaan Atlantin ylitykselle. Muita varmistuksia ei vielä ollut tullut, mutta ehdollisia oli koossa jo 5 – 6. Tarvitsisimme 1 – 2 lisää. Uskoimme asian 
hoituvan ja päätimme lähteä kohti pohjoista. Tämän mukaan tehtäisiin kaikki huollot ja varustetäydennykset ylitys 
huomioiden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti