Aamiaisen jälkeen keräsimme varusteet koko päivän saariajelua varten. Jollalla suuntasimme kylälle kirkon edustalle odottamaan vuokra-autoa. Meille oli luvattu pieni valkoinen sitikka C1. Tapaaminen kirkon edessä olisi yhdeksältä. Tarkkailimme sen saapumista. 09.15 soitin ja sain kuulla, että kohta tultaisiin. Puoli tuntia kului. Soitin taas ja sain kuulla, että olivat käyneet, mutta eivät olleet löytäneet meitä. Lupasivat tulla uudelleen. Noutaja tuli, mutta ei valkoisella C1 vaan aivan toisella autolla. Meidät vietiin sillä vuokraamon konttorilla jossa saimme sovitun auton.
Päätimme ajaa ensin Fort de Franceen ja sieltä länsirantaa pitkin pohjoiseen. Takaisin tulisimme saaren keskiosan kautta. Minä ajoin ja Seppo toimi kartturina. Fort de Franceen halusimme, koska emme olleet vielä kirjautuneet sisään maahan. Siellä sen voisi tehdä yksinkertaisesti tutussa paikassa venetarvikeliikkeen sisääntuloaulassa itse tietokoneella.
Löysimme oikean paikan myös autolla. Sisään kirjautuminen onnistui ja samalla sain ostettua Doylen purjehdusoppaan Martiniquen pohjoispuolen saarille. Mukaan jäi myös kiinnike, joka helpotti köyden kiinnittämistä ankkuriketjuun.
Ajelimme rantatietä pitkin kohti pohjoista. Maisemat olivat upeat. Pysähdyimme mm St Pierren kohdalla kahville. Paikka oli hieno. Halusimme kahvin ”pitkänä” ja yritimme monin tavoin kuvata mitä haluaisimme. Saimme kuitenkin jonkin expresson tapaisen. Pieni kuppi pohjalla pieni tippa tumman puhuvaa lientä, lusikka lähes seisoo liemessä. Nauttiminen mahdollista ainoastaan kun lisää siihen kaiken mukana tulleen sokerin.
Jatkoimme matkaa ja käännyimme kohti saaren keskiosaa. Poikkesimme paikalliselle perinteikkäälle rommitehtaalle, joka rommin tuotannon lisäksi oli kunnostanut tehtaan ja ympäristön turistinähtävyydeksi. Paikka oli erittäin vanha. Tehdasta ja sen viljelyksiä oli pyöritetty aikanaan orjatyövoiman avulla. Näin oli tehty koko Karibian alueella.
Tehdaskierros oli mielenkiintoinen. Esille oli laitettu vanhoja koneita ja laitteita. Tuotantoprosessia esiteltiin tauluin ja kaavioin. Kierroksen päätti, kuten yleensä tämmöisissä kohteissa, tehdas myymälään tutustuminen. Tuliaisia hankittiin sopivasti.
Matkamme jatkui vuoristoisella mutkaisella tiellä takaisin etelään. Kasvillisuus oli trooppista. Pysähdyimme yhden vuoristopuron varteen ja poikkesimme Jardin de Balata puutarhaan. Puutarha oli hyvin hoidettu ja siellä oli eksoottisia trooppisen ilmaston kasveja. Nautimme jokainen näkemästämme ja varsinkin Marjatta sai yhden uuden puutarhakokemuksen lisää.
Puutarhakäynnin jälkeen ajoimme Fort de Francen kautta takaisin veneelle. Matkalla poikkesimme Le Marininiin kauppaan ja haimme muona täydennystä. Ostimme mm neljä patonkia, joista kaksi syötiin välittömästi. Auton penkit olivat mukavasti rapean kuoren murusissa. Päivän ajelu oli tehnyt tehtävänsä. Jokainen oli väsynyt. Tuula ja Marjatta jaksoivat kuitenkin laittaa illallisen ja se nautittiin hyvällä ruokahalulla
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti