20. huhtikuuta 2009

08.4.2009 Keskiviikko. Tuula ja Marjatta kotimatkalle.


Aamulla veneessä oli vilkasta rouvien viimeistellessä pakkauksiaan. Tuula vaihtoi uuden siteen Marjatan palovammaan. Marjatta perehdytti minut ja Sepon lääkevarastoon. Saimme pikakertauksen mihin vaivoihin erilaisia lääkkeitä käytettäisiin. Saimme myös opastusta miten suoneen pisto ja nesteytys tulisi hoitaa, jos sitä tarvitaan. Emme kuitenkaan suorittaneet käytännön harjoituksia.

Söimme lounaan rantabaarissa ennen lentokentälle lähtöä. Lounas oli tukeva, varsinkin Tuulan ja Sepon osalta. Palvelu oli niin hidasta, että lopulta aloimme kiirehtiä ehtiäksemme ajoissa kentälle. Matka sujui joutuisasti ja olimme kentällä hyvissä ajoin.

Tuula huomasi, että lentäen ei maasta pääsekään ulos ellei maksa 20 USD henkilöltä jotain lentokenttäveroa. Se suoritettiin, liput tarkastettiin ja kaikki oli ok. Kone oli lähdössä ajallaan. Haikeiden jäähyväisten jälkeen saatettavat katosivat muiden mukana kentän uumeniin. He lupasivat lähettää viestin ehdittyään Helsinkiin.

Me jatkoimme Sepon kanssa matkaa lentokentältä kiertäen saaren pohjoisosan kautta pääkaupunkiin St. Johns´iin. Kaupungin läpi pujotellen pääsimme Jolly Harbouriin johtavalle tielle ja sitä edelleen satamaan ja veneelle.

Saimme vihjeen rannalla olevasta sukellusyrityksestä. Toiveikkaana pakkasimme pullomme autoon ja lähdimme kyselemään saisimmeko nostatettua painetta pullossa. Meitä onnisti. Yritystä hoiti hollantilaissyntyinen minun ikäiseni kaveri, joka oli tullut Antigualle jo -60 luvun lopulla. Hän oli puuhaillut charter-purjehduksen ja sukelluksen parissa vuosikymmenet ja elättänyt sillä itsensä. Hauska kaveri. Suositteli pistäytymään kotimatkalla Hollannin kanavilla.

Haimme veneelle palatessa marketista kahden viikon tarpeisiin vettä, mehua ja olutta. Se kannatti hoitaa nyt kun meillä oli auto käytettävissä.

Vene oli saanut pohjaansa ensimmäisen sinisen myrkkykerroksen. Sinistä maalia suositeltiin pohjaan sen vuoksi, että se on tarinan mukaan vähiten urosvalaiden suosiossa. Me emme ole kovin kiinnostuneita valaista, jotka Atlantilla tulisivat kosiskelu tarkoituksella lähentelemään.

Nyt meillä oli edessä ensimmäinen yö pitkään aikaan poikamiehinä. Se ei kuitenkaan pienentänyt hyttysvaaraa.

Ei kommentteja: