Yö nukuttiin hyvin. Lähdimme aamulla kohta auringonnousun jälkeen purjehtimaan kohti Martiniqueta. Suuntasimme Le Marin´iin, joka on saaren kaakkoiskulmalla. Matkalla saimme sadetta ja tuulta. Tuuli oli hieman liian vastainen. Emme saaneet Meritähteä nousemaan suoraan tavoiteltuun kurssiin. Otimme puolimatkassa moottorin avuksi.
Lainaus Wikipediasta:
Martinique on Ranskan merentakainen departementti (département d'outre-mer, DOM) Länsi-Intiassa Karibianmerellä. Se on myös Pienten Antillien saari. Saaren pinta-ala on noin 1 100 km² ja asukasluku on noin 436 000. Rantaviivaa on 350 km. Pääkaupunki on Fort-de-France.
Martinique on kuuluisa kirjailijoistaan ja 1980-luvulla kehittyneestä zouk-musiikista. Vientituotteita ovat mm. rommi, sokeri ja ananas.
Merkittävimmät luonnonvarat hedelmällinen maaperä
Merkittävimmät vientituotteet:öljytuotteet,banaanit,rommi
Martiniquen alkuperäisasukkaat olivat Karibi-intiaaneja. Kristoffer Kolumbus sai saaren näköpiirinsä vuonna 1493, mutta kävi siellä vasta neljännellä matkallaan vuonna 1502. Espanjalaiset eivät kuitenkaan kolonisoineet saarta.
Saaren ensimmäinen eurooppalainen asukas oli ranskalainen Pierre Belan d'Esnambuc, joka perusti siirtokunnan saarelle vuonna 1635. Hänen veljenpoikansa Jacques-Dyel du Parquet osti saaren ja kehitti siitä varakkaan siirtokunnan. Ranskan kruunulle saari siirtyi 1658. Saarella alettiin kasvattaa sokeriruokoa, kaakaota sekä sittemmin kahvia. Plantaaseille tuotiin mustia afrikkalaisia orjia Länsi-Afrikasta vuodesta 1664.Ulkomaalaiset laivasto-osastot, lähinnä hollantilaiset ja englantilaiset yrittivät valloittaa saarta. Englanti piti saarta hallussaan vuodesta 1762 Pariisin rauhaan 1763 sekä
Napoleonin sotien aikana 1809–1815 ja 1822. Martinique on Napoleon Bonaparten vaimon, keisarinna Joséphinen synnyinpaikka. Orjuus lakkautettiin saarella 1848. Saarelle tuotettiin työvoimaa Intiasta ja Kiinasta.
Vuodesta 1870 saarella on ollut edustajansa Ranskan kolmannen, neljännen ja
viidennen tasavallan parlamenteissa.
Toisen maailmansodan aikana saari oli Vichyn hallituksen alaisuudessa vuosina 1940-1943 ja sen jälkeen Vapaan Ranskan puolella. 8. toukokuuta 1902 saarella oleva tulivuori Mont Pelée purkautui ja tuhosi St. Pierren kaupungin surmaten yli 30 000 ihmistä. Martiniquesta tuli Ranskan merentakainen departementti 19. maaliskuuta 1946. Se on tasa-arvoinen Ranskan muiden departementtien kanssa ja sillä on edustus kansalliskokouksessa. Saari toivoo saavansa Ranskalta täyden itsenäisyyden, mutta saari on yhä riippuvainen ulkomaisesta avusta eikä se taida onnistua.
Kuten suurimmalla osalla Karibianmeren maista (Kuubassa on rautatie.), saarella ei ole rautatietä. Saarella on kaksi satamaa Fort-de-France'ssa ja La Trinitessa. Saarella 2 105 km päällystettyä maantietä. Saarella on kaksi lentokenttää, joista toinen on päällystämätön.
Martiniquelaisia kulttuurihenkilöitä:
Aimé Césaire, (1913–2008), runoilija ja poliitikko, yksi Négritude-aatteen perustajista,
Raphaël Confiant, (synt. 1953), kirjailija, yksi kirjallisuuden kreoliteetti -aatteen perustajista
Patrick Chamoiseau, (synt. 1953) kirjailija, yksi kirjallisuuden kreoliteetti -aatteen perustajista, Goncourtpalkinto romaanista Texaco 1992
Frantz Fanon, (1925–1961), psykiatri, esseisti, kolonialismin kritisoija
Edouard Glissant, (synt. 1928), kirjailija, runoilija, esseisti, Renaudot-palkinto romaanista Le Lézarde 1958
Maantiede
Martinigue on vuoristoinen ja tuliperäinen. Ilmasto on kuuma ja kostea. Suurin toimiva tulivuori Mount Pelee, sijaitsee pohjoisimman niemen tuntumassa ja se tuhosi entisen pääkaupungin Saint Pierren. Vuorten laaksoissa on rehevää kasvillisuutta, trooppisia sademetsiä ja rannikolla mangrovemetsiä tulivuoritoiminnan ansiosta.
Väestöjakauma
Suurin osa väestöstä on afrikkalaisten orjien jälkeläisiä, myös karibialaisia ja eurooppalaisia. Koulutus on laaja ja hyvätasoinen. Sosiaaliedut ovat kuin emämaassa Ranskassa. Kieliä ovat kreolimurre ja ranska.
Saavuttuamme Le Marinin edustalle totesimme sen laajaksi kauniiksi lahdeksi, jonka pohjukassa oli suuri monipuolinen marina. Lahdella ja sen poukamissa oli hienoja ankkuripaikkoja runsaasti. Veneitä oli paljon.
Väylän varrella oli veneiden kuljetusalus lastaamassa huviveneitä. Niitä kuljetettiin mahdollisesti Eurooppaan. Ohittaessa tuli mieleen, että mitähän maksaisi jos veisi veneen kotiin tuolla, mahdollisesti enemmän kuin veneen arvo.
Ankkuroimme Meritähden Saint Annen edustalle. Paikka oli aivan ihana, uskomaton maisema, kirkas vesi, ei maininkia, sopivasti tuulta. Saint Annen kylä oli viehättävä. Martiniquen saari kuuluu ranskaan ja kielenä on tietenkin ranska, valuuttana on euro. Tämä on EU aluetta. Teimme illalla pikavisiitin rannalle. Joimme oluet rantaterassilla ja ihailimme auringon laskua. Palasimme veneelle. Ryhdyin puhelimitse hoitamaan Tuulan ja Marjatan lentolippujen vaihtoa. Trinidadin sijasta lento halutaan nyt Antigualta. Puolen tunnin puhelun jälkeen englantiin Virgin Airille asia näytti onnistuneen. Lisähintaa lippua kohti n.100 puntaa. Tämä tuntui kohtuulliselta halpalipulle. Niille ei yleensä ole minkäänlaisia muutosoikeuksia. Iltateen jälkeen uni maistui kaikille
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti